tiistai 18. joulukuuta 2012

Drop it drop it

Oon viimeaikoina ottanu ns. äkkilähtöjä keikoille. Joku on vähän houkutellu ja mä oon jo pää kolmantena jalkana mukana menossa. Yks perjantai oltiin Katrin kans viettämäs kivaa iltaa, kateltiin telkusta Bieberin ja B.o.B:in keikkaa (joista jälkimmäinen nähty livenä!!) ja hengailtiin muuten vaan. Katri sit huomas et pari tuttuu Helsingistä oli lähös ajeleen Forssaan Cheekin keikalle, ja kyseltiinki jos päästäis messiin. Siinä sitä taas oltiin menossa. 



Ajettiin Forssaa pikkuhiljaa, naureskeltiin ja kuunneltiin hyvää musiikkii. Ku päästiin paikalle, oli baarin eessä jonoa, mikä ei ainakaan Helsingissä oo normaalia k-18 keikoilla! Tai sit mun silmät on missannu tällasen asian. Ihmiset oli jo tuntii aikasemmin pakkautunu lavan eteen, siis niit oli ihan älyttömästi siel. Me päätettiin mennä vaan lavan sivuun, kerta sieltäki oli hyvä näkyvyys. Varsinki baarijakkaral seistessä. 



Keikka itessään oli loistava, yleisö oli LUOJAN KIITOS mahtava. Mä tirautin muutamat kyyneleet Anna mä meen aikana, meni tunteisiin, samaten Kyyneleet. "Kiitollinen, siunattu, onnellinen", juuri sitä itseään. Oon kelannu et käynks mä liikaa keikoilla ja siinä vaiheessa, ku huomaa huutelevansa "JA SILLON KÄDET, KÄDET" ihan ulkomuistista, vahingossa Liigan kans yhteen ääneen, tajuu vastauksen olevan myöntävä. Ehkä mä ens vuonna himmaan. Ehkä. 



Keikan jälkeen käytiin Cheekiä moikkaamas, häiriköitiin DJ Luomaa suht. pitkään, ihailin sen viiksii ja kuunneltiin, miten Luoma tulkitsi Valosaaren Jos mä oisin sun mies -biisiä erittäin kauniisti. Soittohommien jälkeen sit laulu-ura, seems legit? Tottakai myös vanhaherra Brädiä piti moikata, "mitä te täällä teette?!", haha, tultiin syömään puuroa. Siinä vähän aikaa rupateltiin ja jänskättiin nyt jo ilmestynyttä Näis Kengis -albumia. Ihana mies on ihana eikä muuksi muutu. Siin sivus meilt kysyttiin Brädin ekan levyn parasta biisiä, mut en mä ainakaa noin yhtäkkii osannu mitään sanoo. Nyt kuitenki osaan; Taistelutoverit, Selkä suoraan. PO! Hieno reissu, hienoja muistoja.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Cheek 9.11.2012 Padasjoki

Mulla on ylivoimasesti eniten kertyny Cheekin keikkoja, tänkertanen oli 30. Kuvittelin ain, et sit joskus ku toi luku tulee täyteen, oon jollain baarikeikal ja biletän rajusti. Toisin kävi, junnukeikka rupukylässä keskellä ei mitään (älkää käsittäkö et mul ois jotain syrjäsii pikkukylii vastaan, päinvastoin). 

Tultiin sisälle just ku keikka alko, Luoma laitto Liiga Musicin soimaan. Ei siis todellakaan ees haviteltu eturivipaikkaa, kiva joskus näinki. Nuorimmat tais olla, no, nuorii, about 6-vuotiaita. Siitä sit ylöspäin aika tasasesti teini-ikäsiin ja näitten pikkulasten vanhempiin. 

En ookaan aikoihin nähny yleisöö noin tollasena täysin innostuneena hassulla tapaa. Ne kilju, siis kilju, huutamisen sijast. Jotkut huuteli paitaa pois ja toiset tunnusti rakkauttaan. Hauskaa et tollasii faneja löytyy viel, ite ku on tollasest touhust kasvanu yli nii sitä unohtaa ettei kaikki oo samanikäsii, vaan niitä nuorempiiki löytyy. Mietinki aina välil haikein fiiliksin miten siistii oli käydä ekoil keikoil ja nähä artisti "niin läheltä". Nimmari oli hienoin asia maailmas eikä uskaltanu ees kiittää jännitykseltään. Nykyään järki on mukana ja tajuu et normaalei ihmisii ne artistitki on -ne vaan tekee julkista työtä ja on asteen tunnetumpia. 

Cheek, lokakuu 2012

Toi keikka muistutti mua etäsesti mun ekasta Cheek-keikasta. Ihan ku oisin seurannu sitä samaa, mut vaan jollain tapaa sivusta, jonkun toisen näkökulmasta. Tiesin mitä niil nuoril siel pyöri päässä, kuin siistii niist oli olla siel ja nähä tää livenä. Se into oli söpöö kateltavaa, tuli itelleki hyvä fiilis ja muisti taas, että on oikeesti syytä olla kiitollinen kaikist keikoista. 

Mitään settilistoja en ala kirjotteleen, mut oli kiva ku yleisön pyynnöst normaalisetist poikettiin ja vedettiin pätkä Kaikki hyvin -biisist. Aina yhtä toimiva. 

Keikan jälkeen oli nimmarinjako, mä karkasin siin vaihees ulos pois jaloista. Se paikka oli niin pieni ja ahas. Katri sit soittiki mul ja juttelin sen kaa ku Luoma tupsahti viereen. Koht sil oliki mun kännykkä korvalla ja Katri sil puheli jotain, "Anna mä puhun luomal!". Tottakai mä tein työtä käskettyy, vaik kuulemma oli vaa ollu läpäl heitetty juttu. No, ei siinä! 

Juttelin Luoman kans sen aikaa, ku Brädi jako nimmareita niil pikkusil. Ne oli nii söpöi ku ilahtu noin pienest asiast niin suunnattoman paljon, kaikkien pitäis ottaa lapsista mallii. Pakkastahan siellä oli about 5 astetta, joten toivon ettei Brädi tuu kipeeks ton myötä. Ihailtavaa et haluu olla faneilleen mieliks ja pitää ne tyytyväisenä. Sit ku nää kaks herrasmiestä pääsi vihdoin lähtemään bäkkärille, käytiin me moikkaamas viel Cheekkiä. Mä kysäsin puoltosissani, et pääsenkö kyytiin ja vastaukseks sain "eyoo-oo-oo ota minut kyytiin". Haahahahaa, hauska juttu :D


Meki sit lähettiin ajeleen pois, tarkotuksena viedä mut Jämsän asemal, mut eihän sielt tietenkää enää mitää ois moneen tuntiin menny, vaikka netissä niin sanottiin. Päädyin sit muiden mukana Jyväskylään, josta pääsin sit pienen oottelun jälkeen kotimatkalle. 

Kiitos Ellil mukaanhoukuttelust. Extemporematkat on aina hauskoi. Oli mahtava reissu, tälläsii pitäis tehä useemmin!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Summer Up Cruise 4-5.11.2012

Kaikki tietää Suomen tän hetken suurimman hiphop-festivaalin, right? Jos on sattunu menemään ohi korvien, järjestää Summer upin tuotantoyhtiö kaks risteilyä vuodessa. Keväällä festarien etkot ja syksyllä jatkot. Viikko sitte oli ensimmäinen laatuaan, eikä harmita ollenkaa et pääsin messiin. Päinvastoin. 

Junamatka Helsingistä Turkuun oli tuskaa, sydän hakkas tuhatta ja sataa, välil jätti pari lyöntii välist ja tuntu ettei saa happee. Jokaikinen asia nauratti ja must tuntuu et meiän aateltii olevan humalassa sen takii. Mummot katteli paheksuvasti, pyydän anteeksi jos iloisuutemme häiritsi. Kelasin et siel terminaalis ois hirvee ruuhka ja asiat hoituis hitaasti, mut ei, mentiin tiskille ja haettiin hyttiavaimet ym muut tarvittavat. Sit alkoki oottelu. Mua jännitti ihan sairaasti se, et me oltiin menos LAIVAAN (huom!!! Keskellä merta kelluvaan metallihöskään?). Oon kerran aiemmin ollu risteilyl, vuonna 2001 tai 2002 ja sillon siel sit sytty tulipalo. Mut jehee, astuin paattiin silti ja saatteki nyt lukee jotain 24 tunnin tapahtumista. 

Deluxe-hytissä meit ootti shampanja, kiskastiin se naamaan (yäk oli pahaa), vaihettiin vaatteet ja suunnattiin VIP-tilaisuuteen, jossa sai ilmast juotavaa. Siel me sit hengailtiin Spin FM:n maanantai-iltapäivissä juontaneen Tinnin kans. (Onki muuten erityisen ihana mimmi♥) Moikattiin nopee Janne Ordénia ja juteltii niitä näitä. Mun on pakko täs vaihees sanoo, etten oo ennen täysikäsyyttä, enkä oikeestaa sen jälkeenkään pahemmin nautiskellu alkoholia, joten mul oli jo yhen ilmaislonkeron jälkeen hihitysfiilis ja pääs pyöri. 

Käytiin nopeesti hytis askartelemas Tinnille tulevien synttärien kunniaks kirje ja olin niin ylpee meiän tuotoksesta. Taittelin tollases fiilikses sydänorigamin ja vaik siit tais tulla vähän vino niin ei se mitään! Tinni tykkäs hirveesti ja sit juostiinki jo lavan eteen ootteleen Cruisen (ei se Tom) ekaa keikkaa Veljenpoikien muodos. Olin ihan fiiliksis, teki mieli pomppii kokoajan ja taisinki mielihaluni ihan kiitettävästi toteuttaa. Yhteen biisiin kuvattiin musiikkivideo, jota ootan kauhul. Ja vähän innoissaniki. Veljenpojat saa aina yleisön -tai sit se on vaan mä?- messiin, en oo sattunu yhelläkään laimeel keikal käymään. 

Meissi/Veljenpojat, Toukokuu 2012

Sit jäätiin jo ootteleen tunnin pääst alkavaa Cheekin keikkaa, meil oli DJ Luomal pieni yllätys ja, no.. eturivi on paras rivi. Heittämäl paras Cheek-keikka millä oon ollu, siitä huolimat et ihmisit oli vaikeuksii olla tökkimät, tönimät ja runnimat. En pystyny liikkumaan oikeestaan ollenkaan. Tuntu et koht tulee lämpöhalvaus tai vähintään pyörryn. Mut yleisö oli jokases biisis täysin messis, se meno oli älytön.
Mul tulee aina jotenki tosi ylpee ja ihana olo ku Brädi vetää Lämpöö ja yleisö osaa sanat niin, et Redrama näyttää hämmästyneelt ilosel taval.
Mikael Gabriel kävi laval, joten saatiin taas kuulla Ohituskaistalla livenä. Jonkun biisin aikana vedettiin Katrin kans esiin Luomanaamat ja nauratettiin niin laval ku lavan vieres olevii artistei. "Oli hämmentävää laulaa 'Syypää sun hymyyn' ja kattoo omaa naamaa", kommentoi Luoma.

Sit oliki siltä päivää keikat ohi meiän osalta. Petri Nygårdia mitenkään arvostelematta, jätin sen mielelläni välistä. Kierreltiin vähän käytävil ettien Luomaa, et saatais sil meiän synttärilahja haltuun, mut päädyttiin ostamaan ruokaa ettei voimat lopu kesken kaiken. Syötiin hytissä, koska siel sai olla rauhas ja Katri päätti kattoo käytävälle jostain syystä. Kukas muukaan siel tassutteli ku Nuomaluoma. Lahja pääs siis oikeisiin käsiin, yay! 

Täs vaihees mä en oo enää ollenkaa varma ajankulusta, mut fiilisteltiin Suomihiphop-alueel hyvii biisei ja törmäiltiin ihaniin ihmisiin. Yritin oppii MG:n opastamana sen ja Uniikin keikoilt tutut tanssiaskeleet, mut ei siit kyl mitään tullu. Moikattiin täs välis varmaan  aikalail kaikkii vähänki meil tuttui artistei ketä tuol oli messis. Mul riitti energiaa ja oisin voinu hyppii läpi yön, jeehs. 

Mista S (kai? Tai sit joku muu DJ mut veikkaan vahvasti Mistaa, en muista.) soitti pari tuntii yliaikaa neljään asti, siel oli älytön meno, mut sit sen piti kuulemma lopettaa, vaik varmasti olis jatkanu viel pidempäänki. Porukka alko vaappumaan pehkuihin. Mä en muista mitä me tehtiin kaks tuntii, mut joskus abouttiarallaa kuuden mais oli viel vähän porukkaa tanssimas ja muuten vaa hengaamas. Sen muistan, et jossain vaihees iki-ihana DJ Komet tuli istuun meiän kaa, harmitteli sitä et se on jääny ihan yksin ku kaikki muut on menny nukkumaan, eikä kukaa oo vastannu sen puheluihin pariin tuntiin. "Aww", raasu. Sit se lähti nukkumaan jaksaakseen herätä aamul soittelemaan allasbileisiin. Oli jotenki hauska tilanne. 

Pikkuhiljaa meki sit vetäydyttiin parin tunnin torkuille muutaman kivan pikkumutkan kaut. Herättiin ennen yhtätoista, olin ihan jääs ja oli tosi absurdi olo. En vielkää siin vaihees uskonu, et oon oikeesti laival. Ja vielä elos! Hetken pääst kuulu hauska kuulutus, "DJ Komet, DJ Komet, ottaisitko yhteyttä allasosastolle", hahahhaa! Naureskeltiin tolle ja lähettiin aamupalal. Siin me sit vaan taas pyöriskeltiin, käytiin tsiigaa moniko oli heränny Jukka Pojan keikalle ja kuunneltiin pari biisii vähän syrjäst. Se ei jotenki täl kertaa napannu ja lähettiin käymään Tax Freessä. 

Tän jälkeen on taas pieni katko muistissa, ei siks et oisin juonu niin paljon, vaan siel hävis ajankulu kokonaan. Tai sit siel ei vaan tapahtunu aamul mitään jännää ku kaikki koomaili. Sen muistan, et käytiin pitämäs Kometil seuraa, ku se soitti vähän syrjäsemmäs ihan yksin tylsistyneen näkösenä, eikä siel oikee ollu ketää kuuntelemas hyvää musiikkii -saati tanssimas. Siinä se aika sitte riensiki kivasti ja pian pitiki jo tallustaa lavalle päin ootteleen Redramaa

Mä en oo oikeen koskaan nähny tai kuullu, et jengi digais siit samal taval ku suomenkielisest hiphopista, mikä on niin sääli. Tuol kuitenki oli ihan älytön meno, vaik tyypit oli dogannu koko yön ja kello oli kuitenki suht vähän nukkumaanmenoon nähen, 15.30. Mahtava keikkayleisö, kiitos. 
Mä ite tykästyin Redraman musiikkiin joskus yläasteella, oisko ollu 2008-2009. Siit lähtien mä lämpeen aina vaan enemmän -jos mahollista. Vanhoi biisei on aina upee kuulla livenä, mut herranjestas ku se veti sillon vielä julkasemattoman, nyt perjantaina tulleen Dumb! -singlensä. Ne kylmät väreet loistavaan kappaleen ja taidokkuuden takii oli tajuttomat. Jos joskus oon sanonu et rakastan musiikkii, nii toi oli se fiilis kertaa kuus. Voi juku. Ja  taas tuli pompittuu hieman.


Keikan jälkee kello lähestyki jo viittä, eli oli enää pari tuntii Turkuun. Kierreltiin viel pitkin Silja Linee ja törmäiltiin taas kaikkiin kivoihin. Oon varmaan kauhee, mut en voinu olla nauramat ihmisten oloille. Yks tärisi, toinen ei muista mitään ja kolmas lähtee nukkumaan. En oo ite noit tuntemuksii läpikäyny koskaan, joten mun on hyvä nauraa. Hahaa, raukat. 

Pian löydettiinki ittemme Cheekin (melkein)kainalosta. Oli kiva pitkäst aikaa jutella noinki kauan ja monipuolisesti kaikesta. Jäi hyvä fiilis ja tuli arvostettu olo. 
Jos Jare tän blogin linkki sul joskus jotain kautta kulkeutuu ja luet just tätä kohtaa, nii en oo varma tajusiks mun kiitokset oikein. Halusin kiittää sua kaikesta, mitä oon sun ansiost kokenu. Ja siitä, miten oon saanu seurata sun uraa näin pitkään. Siitä, että oot olemassa, vaikkei me tuntemalla tunneta. Mul ois niin paljon ajatuksii ja kiitoksenaiheita, mut en osaa pukee niit sanoiks. Mua alkaa itkettämään aina ku ajattalen sitä kaikkee, nää sanat oikeesti tarkottaa sitä, mitä kuuluuki; kiitos. Paljon. 

Pian sit tuli kuulutus, et laiva saapuu satamaan ja meiät ajettiin tyhjentämään hytit. Siin matkal törmättiin Asteen tuplaajana tunnettuun AJ:hin. Kaikki sympatiat sen hetkeks menetettyy ääntä kohtaan. Se kuulosti ihan silt ku rekka ois ajanu yli. Vähänniinku muumien piisamirotta. 

Haettiin kamat, sanottiin heipat viel Luomal ja Jarel, juteltiin Redraman kans pikasesti, kiitettiin keikast ja suunnattiin seiskatasolle, mistä pääsi sit ulos laivasta. Moikattiin Janne "Faija Waltteri" Ordénia, joka oli koko reissun viettäny hytissään. Mahto olla hauskaa! Ei vaa, siihen on aina kiva törmää. Toivotettiin Meissil tsemppii jälkiduuneis ja pian oltiinki jo junas kohti kotia. Reissu ohi, homma selvä. 

Oli ihan ookoo. Kevään kierrokselle liput hommattu ja luoja, tietäisittepä miten onnellinen oon ja kuinka mä tykkään ihmisistä. Kiitokset kaikille kanssamatkustajille asiallisesta käytöksestä, järjestäjät hienosta reissusta ja kaikki tutut haleista (ja pusuista), sekä isoin kiitos Katrille, jonka ansiosta mä pääsin kokemaan tän kaiken.