maanantai 16. joulukuuta 2013

Tehään näist hetkist taivaallisii

 27.11. lähin Ellin luo Jyväskylään reilu viikoks. Riina tuli kans, ja heti keskiviikkoiltana me käytiin moikkaamas MG:tä tovereineen. Katri ja Jasmin sit eksy sinne kans, edellises postaukses lisää sen päivän keikasta. Mä ite en jaksanu sinne lähtee, väsytti, enkä ois osannnu Ellin luokse takas. Kuitenki, moikattiin nopee Misu, Brando, Sebbe ja Ville. 




Siitä sit jatkettiin Ellin luokse. Perjantaina matkattiin Muurameen sit taas Miksun keikal, mut siel esiinty myös joku random paikallinen bändi ja MäkGälis kera Kevin Tandun! (Tandult tulos ens vuoden alus uut biisii, olkaa kuulol).
Ton keikan järjestäjät oli kyl ihan pihalla, jonos oli kokoajan jotain kränää, ne tyypit heitteli täysii ES-tölkkejä pois, eli meitä päin. (Must tuntuu et mun takki haisee edelleen eeässälle.) Eikä muutenkaan mikään toiminu niinku ois pitäny. Ei se mitään, keikka oli kova ja kiva, pitkästä aikaa. Mun oli tarkotus hengaa Riinan kans eturivis/tokarivis, mut siin oli sit niin hankala et menin Ellin kaa taakse. Sielt näki kaiken ja kuuli hyvin.
Pakko tähän väliin sanoo, et oon hämmentyny sen Vihdoin vapaa -biisin suosiosta. Siis, Kristalin Rahaa palaa sai aikaan sellasia vihareaktioita, mut nyt sit kaikki kuunteleeki mielellään? Heeeh, onkse vaan MG:n takii? Osaaks joku avaa mul vähän tätä?



Lauantaina sit lähettiin Keljonkankaan kauppakeskukseen Juha Tapiota moikkaamaan. Ei se vetäny ku kolme-neljä biisii, mut Mitä silmät ei nää aiheutti mus kauheen itkutulvan. Siis, ne kyyneleet vaan valu vaikka mä hymyilin ja olin onnellinen. No, ei se mitään. Pienet itkut julkisil paikoil sillon tällön on ihan ok. Päästiin viel karhun kainaloon keikan jälkeen. Oi, mikä ihana mies!



Tosta sit jatkettiin matkaa junalle, mä kohti Tamperetta ja Riina kotiin. (Tsekatkaa Riinan postaus tästä reissusta klikkaamalla TÄSTÄ.) Tampereel Sofia nappas mut kyytiin ja ajeltiin Liedon Nuvafestiin Uniikin, Ordénin ja Wilin keikal. Mul oli jostain syyst ihan huippuhyvä fiilis, oisin vaan halunnu puhallella saippuakuplii ja nauraa niin et hampaat irtoo. Kuitenki, Wil yllätti positiivisesti! Oon sen kerran aiemmin nähny, 2011, ja muutosta parempaan on tapahtunu. Sillon muistan ajatelleeni et eeeh, mitä nää biisit on, mut nyt ne oikeesti kuulosti hyvältä.

Sit oli Jannen vuoro, oi että. Ennen keikan alkuu me oltiin melkeen takarivis, mut sit huomattiin et toises rivis oli ihan kauhee rako ihmisten välis ja mentiin siihen. Ei tarvinnu ees tunkee ku siinä oikeesti sitä tilaa riitti. SILTI meiän taaksejääneet jakso valittaa siitä. En ymmärrä, siis jos sä haluut olla toisessa rivissä, siihen ei kuulu jättää metrin välii? Kuitenki, keikka oli ihan huippuhyvä, Liedos oli ihan älytön Jannehaippi, jotkut oli aamuysist menny jonottelee. Haha! En malta oottaa levyy, noi biisit on vaan niin. Rakkautta. 









Tapahtuman päätti Uniikki, jolt oli päivää aiemmin tullu uus 
#Kylänmies -albumi. Suosittelen tsekkaa, kuumaa kamaa! Toi oli siis vika keikka, jos kuultiin viel vanhempiiki biisei. Keikka oli ihan huippu, nauroin melkeen lakkaamatta joko Unskulle itelleen tai sit Kimille. Niitten läpät ja huhhuh, väsymys kyl paisto läpi. Mut ei se mitään, oli silti piristävän erilainen, eikä kaikkee aina tarvii ottaa niin vakavasti. Tuol ei kuultu uuden levyn biiseist ku vaan molemmat levyn sinkut, eli Pätkätöis ja Naiseni mun. Pojat on poikii toimii edelleen, se ei varmaan koskaan kulu loppuun. Keikan jälkeen mentiin viel nimmarijonoon (:--DDDD) moikkaamaan nopee ja räpsästiin sit yhteiskuvaki ennenku lähettiin ajaa kohti Laitilaa.








Laitilaan ku päästiin, ja oltiin menos sisään se portsari katto mun henkkareit ja tokas "ei sul riitä ikä viel, oot ysikutonen". Hetki meni silleen "wtf oonks muka" (:-----DDD kuka ajattelee noin?!), mut se sit hetken pääst huomas kattoneensa hieman väärin ja päästiin sisään. Siel me sit ooteltiin jonkun aikaa ainoina, kunnes pari muutaki saapu paikal. Keikka alko vasta puol kahen mais, ja me oltiin paikal jo kymmenen paikkeil. Pari tuntii siis ooteltiin. Yhtäkkii se paikka täytty keski-ikäsistä, jotka tanssahteli siel valssii ja ties mitä paritansseja. Sit ku keikka vihdoin alko, meiän kans "lavan" ees oli vaan pari tytyy. Tää vanhempi porukka siel tanssahteli keikanki aikana. Valssia räpin tahtiin, toimii! Keikka oli melkeen jopa hauskempi ku toi Uniikin, en tainnu oikee muuta tehä ku nauraa. Ihanat. Keikka meni tosi nopee ja tais olla pari biisii lyhyempi setti, mitä normaalisti. Ei se mitään! Ton jälkeen sit rupateltiin ties mistä, naurettiin ja hengailtiin Team Örthenin kaa. Hauskoi muistoi, uusii tatskaidiksii ja niin paljon hyvää mieltä. Voi ihanat. IHANA oli päivän sana. Pilkun aikaan sit lähettiin ajeleen kohti Tamperetta, josta mä jatkoin seuraavana päivänä takas Jyväskylään.



 Jyväskyläs sit vierähtiki aika kivasti joulukorttien ja muitten lahjojen valmistamises keskiviikkoon asti, jollon me käytiin moikkaan Jaree ja Tomii keikan jälkeen. Keikal itelleen ei enää saanu lippuja, joten se jäi täl kertaa välist. Ei se mitään, oli kuitenki kiva pitkäst aikaa ihan vaan nähä ja vaihtaa kuulumisii, en muista koska viimeks oisin ollu noin fiiliksis noitten näkemisest. Siis, jotenki uskals nyt puhuu enemmän ja muutenki oli vaan niin huippuu. Luoma ehti jo astella omalle soittokeikalleen, nii ei siihen sit törmätty. Kuitenki, on kovin kiitollinen olo tästä kaikesta. Night well spent.



tiistai 10. joulukuuta 2013

Welcome to the tourlife part 1

Aste 12.11 @ Veturitallit, JKL

Tää oli taas kerran yks näitä mun ja Jasminin samana päivänä keksittyjä extempore retkiä. Huomattiin että tällänen on päätettiin laittaa viestiä ja kysellä että monelta keikka on  ett ehdittäiskö töitten jälkeen sinne. Keikka tais alkaa joskus kuuden ja seittemän välillä joten ehdittiin hyvin ajaa rauhassa Jyväskylään. Päästiin paikan päälle ja todettiin että ei siellä ihan kauheesti ollu porukkaa, joku random paikallinen bändi soitteli siinä musaa ja muutama staff henkilö fiilisteli.


Ennen keikkaa päädyttiin sitten hengailee ja jutustelee poikien kanssa, ja juomaan niitte limpparit, hahah. Höpöteltiin niitä näitä ja aika meni tosi nopsaa. Keikka oli tosi jees koska ei oltu hetkeen näitten liveä nähty niin vaik jengii ei älyttömästi ollukaa niin kivaa oli. Joku parikymmentä nuorta siihen lavan edustalle ilmaantu keikan aikana laulelemaan mukana ja fiilistelemään. En ees muistanu miten siisti lavaenergia näil onkaa, huh.


Keikan jälkeen käytiin viel nopsaa kiittämässä ja sanomassa heipat ennen ku lähettiin ajelee takasin kotiin. Kaikinpuolin mahtava reissu ja ilta. Upeita ihmisiä!


Cheek 20.11 @ Escape, JKL

Mukava reissu kaikinpuolin tämäkin. Jasminin kanssa tienpäällä. Täl reissulla muistettiin Jarea sen nimipäivän kunniaks ja se oli oikein iloinen siitä. Keikkana oli kans hyvä, jengi laulo hyvin messissä, pojil oli hyvä energia ja samal kuvasvat musavideoo. Sain myös Tuomaksen ja oikeestaan noi kaikki pojat hajoomaan kesken keikan kun päätin ei niin hiljaa huutaa sen mitä Tomi itse sanoo usein keikoilla eli "Ne voi päästä mun sänkyyn muttei sydämeen" jälkeen : "EI, SORI" :D hupsista, no mut pääasia ett on hauskaa!


 Keikan jälkeen käytiin moikkaamassa ja vähän aikaa juttelemassa. Samalla joku kiva tyttö tuli kysymää multa että oonko mä se tyttö jolla oli Summer upissa ne sellaset pinkit minnikorvat. Hehe. Hassuu ett joku tunnistaa :P

Ei jääty tällä kertaa sen pitemmäks aikaa hengailee vaan lähettiin siitä sit suosiolla ajelee kotia kohti ettei ihan väsähdetä matkalla.


Mikael Gabriel 27.11 @ Gigglin Marlin, JKL

Mentiin ekana käymään hotellilla moikkaamassa frendejä ja nähtiin siinä samalla sit nopeesti koko keikkaryhmä. Oltiin suht hyvissä ajoin jo menossa baariin sisään ja pakko sanoo että tuolla ei toimi jonosysteemi yhtään mut päästiin kyl sit lopulta ihan ok sisälle. Hengailtiin hetki siinä ja sit mentiin oottelee keikan alkua. Porukkaa oli keskiviikoks tosi kivasti ja ne laulelikin mukana ihan hyvin.



Miklu veti vähän freestylea ja kuultiin myös Vihdoin vapaa ekaa kertaa livenä, jes! Ville kuvaili tuttuun tyyliinsä siellä ja brandol on huikee energia ja ne sen biisit, wouaah! Awesome! Oli toosi kivaa.


Keikan jälkeen käytiin moikkaa sebua joka oli poikien mukana ja sit jututettiin Villeä vähä aikaa. Brandoonkin törmättiin käytäväl siinä. Ensin näytti ettei ehitty Miksua moikkaa ollenkaa mut ehittiin me sit kuitenkin. Hyvillä mielin ajeltiin tuoltakin sitten kotiin suht hyvissä ajoin. :)

maanantai 2. joulukuuta 2013

Summer Up Cruise 3&4

Tää teksti on ollu hautumassa luonnoksissa nyt viikon tai pari, mutten vaan saa aikaseks kirjotettuu mitään. Mun mielestä koko kaks(kolme)päivänen reissu kiteytyy meiän omaan koostevideoon aika hyvin. Mä ja Sofia oltiin keikat vähän sivummas ja pidettiin muuten vaan hauskaa, ku taas Katri ja Jasmin tais katella kaikki keikat.

Meno oli jälleen kerran huikee, nauroin poskeni kipeeks ja oli ihana moikata pitkäst aikaa tuttuja ja hengata kavereitten kaa. Tällänen on niin harvas nykyään, ku asun pohjoses. Sen pidemmittä puheitta, tässä teille meiän video (myös virallinen kooste kandee kattoo!);


(videon näkee isompana tästä)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Näin mä elän, haluun elää ja tuun elää ikuisesti

Haluun avartaa vähän mun maailmaa, kertoo mistä tää rakkaus (suomalaiseen) hiphop -sceneen on syntyny ja miks tää ei oo mikään ohimenevä juttu. 

Jos jolleki on käyny epäselväks, mä oon seurannu näitä artisteja paljon ennen Vain elämää -huumaa. Muistan ala-asteelta ku kuunneltiin kässän tunneil Kapasiteettiyksikön Erobiisii. Muistan kuunnelleeni Cheekin Avaimet mun kiesiin nelos-vitosluokal. Muistan, miten oon itkeny Fintelligenssille yksin omas huonees. Mul oli hirveesti lehtileikkeitä, julisteita ja levyjä. Selailin Rähinän nettisivuu (muistatteks ne vanhat 2000-luvun sivut, jotka vaihtu uusiin joskus 2007-2008?!) yhtenään ja toivoin viel joskus pääseväni keikal; se oli mun suurin unelma. 5th element oli älyttömän iso juttu ja Mä oon niin leija soi kaikilla. Muistan, ku joskus musiikinopettaja soitti meil Avaimen levyy ja mä rakastuin tyystin. Musiikkiin siis, en opettajaan, heh.  Yläasteel tein Cheekistä esitelmän, enkä koskaan ois uskonu, että pääsisin ikinä juttelemaan sille, tai muillekaan.
 

Mun ensimmäinen keikka oli Fintelligens Torniossa, 28.11.2008
(Mua ei päästetty aiemmin keikoille, voitte arvaa kuin paljon mua harmitti missaa KY:n vikat keikat.)
Eli asuin sillon samalla paikkakunnalla missä nyt, eikä täällä oo kauheesti mitään tapahtumia. Varsinkaan alaikäsille. Tollanen oli luksusta ja mun haave kävi toteen. Mua jännitti niin paljon! :-D
Genssit oli just pari viikkoo aikasemmin julkassu uuden comeback-levynsä ja oi että, se fiilis ja kaikki oli niin upeeta. Tykkäsin siit, et ne veti uuden levyn biisei, mut myös niit vanhoi joitten kans mä olin kasvanu. Elastisen soolomatskuuki kuultiin. Oih. En päässy tapaamaan Hoota ja Elaa, mut ei se haitannu, mä olin onnellinen.


Ton jälkeen mä aloin ahkerasti kyttäämään keikkakalenterei. Mun iskä opiskeli Joensuussa, joten kattelin jos siel suunnal ois mitään. Cheek @ Joensuu, pääsiäinen 2009. Arvatkaa, tajusinko mä ottaa selvää sen ikärajoista, ennen ku olin Joensuus? En. Mut hei, ei se mitään, vaik mua harmittiki ihan sairaast nii mul oli silti ihan kivaa. Ja pari kuukautta tosta eteenpäin oli viel kivempaa. Käveltiin koululle kavereitten kans, ku huomasin mainosjulisteen: "Cheek @ Tornion jäähalli, 09.05.2009". Voi sitä onnen määrää :-D 
Sit, ku keikka vihdoin tuli, mä tunsin niin ääremmäistä onnellisuutta. Muistan ku nauroin sitä, etten ymmärtäny miks ihmiset yrittää kurkottaa takarivist asti Jaren käteen, haha. Brädi oli sillon mukana ja Luoma oli jo ottanu Kometin paikan. Keikan jälkeen me mentiin kavereitten kaa ulkopuolel oottelee, ku Luoma siel seisoskeli. Mä olin niin ujo, etten uskaltanu tehä yhtään mitään. Yhyy! :D
Ooteltiin jonku aikaa, kunnes tuli kylmä ja lähettiin takas sisäl; Jare jako siel nimmareit. "Haha, sul on meiän paita! Hyvä!". Arvatkaa uskalsinko vastata? No en. Hymyilin, nyökytin ja puristin nimmaripaperii kädessäni. Voi niitä aikoja.


Sinä vuonna pääsin sit viel kolme kertaa keikoil, kaikki Jaree. Neljännel kerral Jare moikkas mua tosi innokkaasti, kysy mikä mun lempilevy silt oli ja kaikkee kivaa, mua hymyilytti niin paljon! En tiiä muistiks se mut sillon jo, mut toi pieni jutteluhetki oli mulle niin iso asia. En olis koskaan uskonu jos joku ois mulle etukäteen kertonu, että parin keikan jälkeen juttelet Cheekille. Koskaan. 

 Iskä oli edelleen vähän nihkee päästämään mua keikoille, ettei vaan satu mitään, joten seurailin sit taas vaan taka-alalta. Brädin levynvalmistumisprojektii olin seuraillu ahkerasti Brädin omien nettisivujen ja Irc-Gallerian kaut, ja kommentoinki sille tosi useesti kaikkee. Sit vihdoin, ku Repullinen hiittejä oli valmis ja kolahti mun postiluukusta, mä hymyilin niin paljon. Mä olin oottanu sitä päivää enemmän ku mitään.
Pian tuliki sit Brädin soolokeikkaa lähelle Joensuuta ja me Äitin ja Saikun kans ajeltiin sinne. Se oli niin awkward koko tilanne, keikka oli jossain eukonkannon MM-kisoissa, kauheesti mummei ja pappei yleisös jotka vaan istu sivus. Mun lisäks vaan muutama ihminen lavan edes ja kukaan ei heiluttanu räppikäsiään. Paitsi mä. Sen vähän, mitä kehtasin. Keikassa itessään ei siis ollu mitään vikaa, ja ton ansiost Kapa taitaaki muistaa mut, samaten Meissi.  


Samana vuonna pääsin Pipefesteille töihin ja sain paljon uusii kokemuksii, näin vähän eri kantilta tätä kaikkee, ja tajusin, että tätä mä haluun mun elämältä; keikkoja, musiikkia, tehdä jotain niihin liittyvää.
Työajan ulkopuolel törmäsin Flowboysfamin poikiin, oi että jäi kiva fiilis niistä! Siis, ostin niitten levyn ja ne väkisin halus kirjottaa mulle sinne nimmarit, ihanat. Mulla piti alunperin olla koko paippi töitä, mut koska olin ahkera ja tein toistenki työvuoroi ja tuurasin, nii sain lauantain vapaaks; seisoin koko päivän eturivissä. Fintelligens oli mahtava, voi juku, mut Cheek räjäytti potin. Ekaa kertaa Jippikayjei livenä ja aaah. Se kaikki, kokonaisuus oli niin huikee. Livebändi oli mukana ja en tiiä, kaikki vaan oli niin huippuu. Olin edelleen onnellinen. 


Siit eteenpäin kävin aika tasaseen tahtiin keikoil, tutustuin uusiin ihmisiin, pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa Rähinä Liveen (suosittelen kaikille, tän vuoden liput on myyty loppuun, mut ens vuonna sit viimeistään!), jossa näin myös ekaa kertaa Katrin ja Riinan ja tapahtu kaikkee muutaki kivaa. Yhtäkkii kaikki artistit moikkaili mua ku vanhaa tuttuu ja suurin osa jopa muisti mun nimenki. Tää hämmensi mua suuresti, koska en oo ikinä ollu mitenkään rempsee luonteeltani, vaan oon mieluummin vähän sivummalla, hiljaa tarkkailemas tilannetta. Rähinäl sainattiin ensimmäinen naisartisti Wava, johon myös 'tutustuin' jollain tapaa, voi mikä ihana ihminen! Myös ekaa kertaa otin selvää et tietääks Jare kuka oon, "moi mä oon Susse!", "Joo, mä tiedän". Haha, tuntuu ku siitä ois ikuisuus.


Vaik sillon 2011 -vuoden loppupuolel tuntu, että kaikki on nyt niin hyvin ku voi olla, että kaikki mun unelmat sen suhteen, että pääsisin joskus tapaamaan nää kaikki, on käyny toteen. Olin väärässä. 2012 toi mukanaan niin paljon uutta.  

 Ensin me voitettiin VIP-tapaaminen Fintelligensin kanssa. Se oli ihan huikeeta, pääsin ekaa kertaa kunnolla juttelemaan noille kaikille, Elastiselle, Hoolle ja Ewokille. Mua hymyilytti koko sen tapaamisen ajan, ja tuntu et me Senjan kans oltiin ainoot äänessä. Tapaamisen jälkeen päästiin keikalle; me oltiin toivottu biisiä, mutta sitä ei kuulemma voitu vetää, ku ei kuulunu settilistaan. Kesken keikan meit kuitenki ootti erittäin positiivinen yllätys; "TÄÄ BIISI ON OMISTETTU SUSSELLE JA SENJALLE" ja pädäm, Timanttii lähti soimaan. 
 Siitä lähti toi vuosi käyntiin, se oli mulle sellanen.. vois sanoo että nousukausi. Mä keikkailin valehtelematta vähintään joka toinen viikko, parhaimmillaan kolme keikkaa viikos. Ja se on oikeesti niin väsyttävää, ku kallistaki, ottaen huomioon kaikki lippu- matka- ja ruokakulut. En silti kadu mitään, sillä ton ansiosta mä oon kokenu niin paljon. Mä oon tutustunu niin moneen ja saanu uusia mahdollisuuksia. Mun ympärillä on ihan hirvee kasa kavereit, jotka harrastaa tätä samaa genree ja ymmärtää mua. 


Näistä artisteista on tullu mulle niin hirveen tärkeitä ja oon kiitollinen tästä kaikesta.
Tänä vuonna oon ihan tietosesti vähentäny keikkoja ja pyrkiny seuraamaan taas ihan taka-alalta, mutten silti koskaan tuu luopumaan tästä kokonaan. Ens vuonna sit taas, mikäli muut elämän osa-alueet sallii, enemmän keikkailua. Tätä genree haipataan kokoajan vaan entistä enemmän, tää on elossa.  


Teksissä en mainitse mm. Redramaa, Mikael Gabrielia tai Janne Ordénia, mutta ne on ollu ihan yhtälailla osa tätä kaikkea ku kaikki muutki. Miksu ihan omalla musiikillaan, Redrama sekä Conscious Youthsien, oman musiikin, sekä GG Caravanin ja Janne Kymppilinjan mukana. Musta vaan tuntuu, että tästä tekstistä ois  tullu liian epäselvä, pitkäveteinen ja noh, pitkä, jos oisin ihan kaikki tarinat käyny läpi.

Tein soittolistan spotifyyn, mis on vähän niit biisei mitä oon joskus kuunnellu, vanhimmat on 2000-luvun alusta ja osa taitaa olla 2008. Täs ei todellakaan oo kaikki, vaan pintaraapasuu, mutta jos kiinnostaa, nii kandee käyä kuuntelemas TÄSTÄ

tiistai 15. lokakuuta 2013

Teille pelkkää viihdettä, meille tosielämää

Viikonloppuna juhlittiin oikein pitkällä kaavalla sitä että Jasmin on vanha, hahah. No ei vaa!

Lähettiin perjantaina joskus kuuden maissa ajelemaan Kotkaan Eevan ja niiden luokse. Matka meni oikein leppoisasti, Jasmin ajoi ja mä navigoin ja nautin virvokkeita.

 Löydettiin ihan hyvin perille ja hengailtiin siinä pari tuntia kunnes lähdettiin kohti keskustan Amarilloa Eeva kuljettajanamme.

Siellä oli siis Cheek keikka ja "yllättäen" jo kaks-kolme ekaa riviä vallattuna jo vähän jälkee kymmenen joten päädyttiin toiselle reunalle sellasten kahden portaan päälle seisomaan mistä näki ihan hyvin.

 
Keikka alkoi aika joskus 00-01 välillä ja oli kyl ihan mahtavaa kuulla millanen toi uus keikka setti on ja kerrankin oli se fiilis että et tiedä mitä tulee seuraavaksi. Tästä aiheesta pojat huikkaskin meille pienen kommentin ett "Tää rundin alku on hauskaa myös sille jengille joka kiertää meiän kanssa koska ne jossain vaihees rundii aattelee jo ett ei viddu aina nää samat jutut ja käytännös osaa sen setin ulkoo." Hahaha. Joooo-o, koskaan oo missää.

Mut tosiaan keikka oli hyvä, jengi ei ehk ollu niin messis ku ois luullu mut kivaa oli. Uuden levyn biisejä tuli kiitettävästi, Älä pyydä mitään, Kuka muu muka, Fiiliksissä, Jossu, Vihaajat vihaa ja tietty Timantit on ikuisia. Pojilla oli selkeesti hauskaa lavalla ja oli muutenki tosi erilaista olla kattoo klubikeikkaa pitkästä aikaa.


Keikan jälkeen hengailtiin terassilla viilentelemässä aika kauan ja sitten käytiin moikkaamassa poikia ja juteltiin Tuomaksen ja Tomin kanssa hetken aikaa. Kello oli jo varmaan yli kolme ja päätettiin siitä sit suunnata mäkin kautta takasin Eevalle nukkumaan.

Aamu vaihtui päiväksi kun me vielä koomailtiin sängyssä. Taisin vähän ennen kolmea vasta nousta kunnolla ylös kun lähdin käymään kaupassa. Siinä sit syötiin ja mulla oli ihan hyvä olo. Meikkailtiin ja laitettiin tukkaa kuntoon yms. Joskus kahdeksan jälkeen lähettiin ajamaan Jasminin kanssa Lahteen koska siellähän oli siis Brädi live tivolissa.


Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja istuksittiin rauhassa siinä kunnes nähtiin että Faija-Waltteri tuli kans mestoille. Mentiin sitten juttelemaan ja höpöteltiinkin aika pitkä tovi ja saatiin kuulla paljon hienoja juttuja. Myös Tinnin kanssa käytiin pitkää keskustelua. Paikalle oli eksyny muitakin tuttuja joten hengailtiin siinä ennen  keikkaa myös heidän seurassaan. Joskus vartti ennen keikan alkua mentiin siihen eturiviin oottelemaan.


Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta keikka oli hyvä ja meillä oli hauskaa. Olin myös järjestäny Jasminille pikku yllätyksen ja puolessa välissä keikkaa, välispiikissa Kapa sitten onnitteli Jasminia ja kerto kaikille kuinka me käydään enemmän niitten keikoilla kun ne ite :D Haha, mut oli huippuu ja Jasmin yllätty, mikä oli pääasia. Jengi oli tosi hyvin messissä ja laulo biisejä mukana, tuli hieno fiilis. Kotona-biisi toimi huikeen hienosti, koska Lahti, jes!


Keikan jälkeen hengailtiin hetken aikaa ja sit mentiin moikkaamaan Kapaa ja Markoo. Siinä samalla jututin hetken myös (Jay who) Jannea. Moikattiin uudestaan Tinniä kunnes jostai paikalle ilmestyi apinalaumaa eli Jyri ja Antti-Jussi. Juteltiin siinä sitten poikienki kanssa, tulivat suoraa hämeenlinnan sirkuksen keikalta tivoliin.


 Kaikinpuolin ihan mahtava ilta ja huikee viikonloppu. Oli kiva pitkästä aikaa nähä kaikkia ja voi vitsi. Nyt kyl jaksaa hyvillä mielin Cruiseen saakka!

lauantai 12. lokakuuta 2013

"Ja toisin muillekin onnee mun vanavedes, niin läheisille kuin mun diggareille lavan edes"

#Hypeisreal. Toi kertoo kaiken suomihopin nykytilast. Mun ite on vähän vaikee sisäistää tätä, koska niin kauan on ollu "noloo" kuunnella "toi ei oo musiikkii, vaan puhetta!!11" -genreen laskettavaa musiikkia, ja ties mitä kuittailuu on tullu kuultuu monta, monta vuotta. Sit yhtäkkii kaikki puhuu, tykkää ja kuuntelee suomiräppäreit. Niin pikkulapset ku mun 70-vuotias isoäitiki. Vähemmästäki menee hämilleen. Mut oon myös erittäin iloinen. Nykyään kuuleeki kuittailuu sit siit, et iik, kuuntelee MASSAA!!1 mut c'moon, kaikki lasketaan nykyään massaks, ei kinosta. 

Mä oon nähny pienii keikkoi, ku yleisöö on parhaillaan 20-300. Oon nähny tän kasvun ja oon ylpee siit. Oon myös nähny miten tää fanikulttuuri muuttuu, eikä välttämättä parempaan suuntaan.

En kohdista tätä seuraavaa keneenkään tiettyyn, tai yhteen ikäluokkaan, nimittäin näitä faneja esiintyy niin nuorissa ku vanhoissaki. Älkää kukaan ottako henkilökohtasesti, ellette tunnista itteene. Sit on aika kattoo peiliin ja miettii vähän.
Aina on oltu artisteista innostuneita ja mä iteki oon jännittäny niin paljon, ettn saa sanaa suustani. Nykyään on käyny niin, et fanit kiljuu ihan jäätävästi, siis. Huutaa saa, mut pliis rajansa kaikella? Toisii faneja revitään ja suoraansanoen pahoinpidellään. Mikäli oot joskus repiny jonkun päästä hiuksia, raapinu, hakannu tai potkinu muita, lopeta olemasta idiootti. Se, että sä käytät kaikki voimas edessäolevaan, ei tuo sulle eturivipaikkaa. Olisit lähteny jonottamaan ajoissa, tai ollu tarpeeks nopeesti lavan edessä. Sä myös missaat paljon keikasta ku keskityt pahottamaan muun yleisön mieltä.
Ja jos oot vähäänkään aktiivinen fani sosiaalisessa mediassa, sut kyllä tunnistetaan. Tää fanikulttuuri myös yhdistää ihmisiä ja sana kiertää nopeesti. Jos käyttäydyt muita kohtaan epäkunnioittavasti, älä odota että susta tykätään. Onneks suhteellisen usein järkkärit poistaa tälläset ihmiset yleisöstä. Siinä sitte nautit keikasta takarivistä tai ulkopuolelta. Oma valinta ja siitä on jälkikäteen turha urputtaa.



Toinen mikä mua ihmetyttää, on artistien autojen kohtelu. Kyllä, oikeasti. Jengi ottaa niistä kuvii ku Salama McQueenista, lääppii, nuolee (mitä ihmettä oikeesti, järki hoi. YÄK.) ja tukkii tiet. Pientä kunnioitusta artisteja ja niitten omaisuutta kohtaan. En taida yllättyä, jos kuulen jonkun ottaneen mallia Bieberistä ja tunkee vaikka Cheekin tussin alushousuihinsa. Pidetään se järki mukana.
Kolmas asia on fanitus itsessään. Hirveen monet ottaa kyseisen asian vähän liian tosissaan. Se ei ole kilpailu. Ykkösfaniasioista kuohkataan ja kaikki haluu tavotella kyseistä titteliä. Mutta tiiättekö mitä? KUKA VAAN voi olla ykkönen. Sille ei ole olemassa mitään kriteerejä. Kyse ei oo siitä, käytkö sä keikoilla tai osaatko kaikki sanat ulkoo. Se on susta itestä kiinni, mitä sä olet. Kaikki fanit on samanarvosia ja tärkeitä, sillä ilman meitä ei musiikilla menesty. Jos ei oo faneja, ei oo ketään, kelle musiikkinsa esittää. Fanitukseen ei kuulu toisten lyttääminen ja internetissä (tai muuallakaan) haukkuminen, siihen ei kuulu ykkössijasta kiistely. Se on sitä, että kaikki tukee artisteja sovussa, kukin vapaasti omalla tyylillään.
(Joku jossain sano jotenki seuraavanlaisesti; Et voi olla ykkönen, jotkut viiltelee MG:n takii. Pliis, lopettakaa moinen typeryys. Älkää satuttako itteenne, se ei oo tervettä. Jos mä oisin muusikko ja kuulisin jonkun viiltelevän mun takia, kelaisin lähinnä että oon tehny jotain väärin ja aika hitosti. Tolla nyt viimisenä kannattaa mitään ykkössijoja havitella. Kriipii.)



Mä toivon että vielä joskus tää vihamielisyys ja kilpailu loppuu. Se tois kaikille mukavempii muistoi ja turvallisempii reissuja. Älkää ottako fanittamista, musiikkia, keikkoja tai elämää liian vakavasti, se ei tee teitä onnelliseks. Jos kuitenkaan ette koe tärkeäksi olla mukava keikkailija,jää kotiin siks aikaa että pääset uhmakkuudesta eroon. KIITOS. Terveisin välillä aktiivisesti keikkaileva, toisinaan pelkästään henkisesti tukeva diggari, mutta silti ihan yhtä hyvä ku kaikki muutki. (Ja älkää kelatko, että noi meiän yhteiskuvat on jotain rivien välistä luettavaa "JEE OLLAAN PARHAIT" -hehkutust. Ne on vaan täytekuvia.)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Jäähalli nro 2

Mulle oli ainenkin itsestään selvää että en jaksa Sunnuntain keikkaa varten samanlaista jonotus operaatiota suorittaa kun pe-la oli. Ei siis tarvinnut jäädä lauantaina suoraan keikan jälkeen hallille notkumaan niin mentiin salamana Gloriaan kattomaan Flowboysfamin ja Janne Ordenin keikat.


 Siellä oli Sofia jo meitä odottelemassa mut sen lisäksi ei sitten ollutkaan kuin ehkä viisi jotain tosi nuorta tyttöä ja tais siinä pari poikaakin pyörähtää. Joten käytännössä saatiin yksityiskeikasta nauttia siellä. Ei kyllä haitannu meitä yhtään. Oltiin ihan samalla tavalla messissä ja laulettiin mukana.

Keikkojen jälkeen mentiin sinne yläkerran bäkkärille jutustelemaan ja tekemään Jannesta haastattelu joka tulee myöhemmin tänne blogiin nähtäväksi. Siitä sitten erkaannuttiin kun Sofia lähti kotiin ja muut lähti autolla Sussen luokse.


Mä puolestaan pienen eksymisen jälkeen päädyin kävelemään niin sanotun virallisen TeamMg:n kanssa kamppia kohti. Törmäsin meinaa sattumalta Mikaeliin, Brandoon, Villeen ja Slim Kimiin kun ne oli matkalla jäähallin virallisille jatkoille, noh eipähän tarvinnu yksin kävellä. Kampista menin sit bussilla Marin luokse Espooseen nukkumaan.

Mun oli tarkotus herätä hyvissä ajoin ja ihan rauhallisesti ilman kiirettä suunnata Helsinkiin takasin. Oltiin sovittu Katjan kanssa että meen sitä ja Elvaria vastaan rautatieasemalle. Noh jokatapauksessa nukuin pommiin ja kiire tuli. Juoksin bussiin, juoksin metroon ja ehdin ajoissa.


Oltiin jäähallin edessä joskus puoli tuntia varmaan ennen ovien avausta. Siinä sitten treffattiin Jasmin ja Susse. Sisälle kun päästiin niin käytiin kattomassa fanituotteita ja päädyinkin ostamaan Elvarille muistoksi jäähallipaidan.

Ennen keikan alkua istuksittiin siinä maassa ja Elvar vähän nukahtikin. Keikka kun alkoi niin Elvarkin pikkuhiljaa heräili ja siinä sitten se sylissä heiluin ja laulelin. Välillä Katja piti Eltsua kun toinen meinas hermostua. Oli kyl mukavan erilaista edelliseen päivään verrattuna. Sai kattoo sitä menoa ihan eri perspektiivistä ja jotenkin siinä vaiheessa kun Vastatuulta alkoi niin mulla nous taas tunteet pintaan ja tihrustin pari kyyneltä. On se vaan hienoo.


Keikan loppupuolella Katja päätti lähtee istumaan Elvarin kanssa ja tyhjä paikka löytyikin sitten Jannen ja Samin vierestä. Me siinä about puolessa välissä kenttää fiilisteltiin ihan siihen Sokka irti biisiin saakka. Sen jälkee lähettiin suuntaamaan jo taaksepäin. Timantit on ikuisia kun loppui niin oltiin heti menossa kentältä ulos ja suunnattiin moikkaamaan vielä Faijaa ja Samia. Nähtiin siinä pari muutakin tuttua. Sen jälkeen mentiin odottelee hallin taakse ja moikattiin siinä nopee mm.Redramaa, Brädiä ja Ts:ää.

Sit heitettiin Susse Pasilan asemalle ja päätettiin lähteä Namuun jatkoille jossa treffattiin Mari ja Niina. Oli siellä pari muutakin tuttua joukossa sitte. Siellä hengailtiin kunnes sitten alkoi crew porukkaa saapumaan mestoille. Käytiin moikkailemassa siinä jo hieman jengiä ja sit jäätiin siihen lähettyville oottaa että saadaan kiitettyä Jarea upeasta viikonlopusta jotta voidaan lähtee nukkumaan. Siinä pyöri sen verran paljon sitä jengiä että ois jouduttu venaa tod näk aika kauan niin päädyttiin pyytämään apua Jussilta. Eikä aikaakaan kun Jare näyttää meille sormilla ett kaks minsaa. Noh siinä sit ootettiin ja kohta se tuli siihen ja juteltiin jonkun aikaa ja esitettiiin kiitoksemme, otettiin yhteiskuvat ja sanottiin heippa.


Sit vaan Marin luokse Espooseen nukkumaan. Oli ja on kyl edelleen kiitollinen ja onnellinen fiilis. Huikee viikonloppu ja ihan mahtavan upeet keikat. Ei edes pysty vieläkään kunnolla käsittää. Mut lauantaina oli kyl omasta mielestä parempi keikka, ei ehkä teknisesti niin hiottu ja viilattu mut just se teki siit ainutlaatusta ja parasta. Eikä toi johtunu siitä että lauantaina oltiin eessä ja sunnuntaina ei, vaan yleisfiilis ja se mite jengi oli kaikissa biiseissä messissä, myös vanhoissa. Vain yhden kerran on eka kerta. "Kyl munki mielest lauantai oli parempi." Oli kuitenkin ihan mahtavaa päästä kokee molemmat. Huh. #TeamCheek


torstai 3. lokakuuta 2013

Jäähalli ᴺᴿᴼ 1

Ku yhdistetään kolme erittäin viisasta päätä, speciaali spektaatteli ja jono, saadaan aikaan 24h jonotus. Me Katrin ja Jasminin (sekä parin niitten frendin) kans löydettiin ittemme perjantai-iltana, 20. syyskuuta, mistäs muualtakaan ku Helsingin jäähallin edustalta. En tiiä onks kukaan koskaan jonottanu noin kauan kotimaisen artistin keikal, mutta no, me nyt ollaan.

Aika meni yllättävän nopee, eikä ollu ees kylmä. Oltiin kuitenki varmuuden vuoks varauduttu kunnolla. Me Katrin kans viihdytettiin toisiamme mm. tanssimalla Cheek-naamareissa (se oli ihan sairasta, nauratti niiiin tajuttoman paljon) ja mm. poliisit tööttäs meille sen vuoks. Pian Jasmin kömpi makuupussiin ja me Katrin kans viel höpöteltiin jotain. Ja tilattiin pitsaa! Eikä ne tienny missä jäähalli sijaitsee, piti tonkii jostain koko osote :-D Noh, ei siinä mitään, pitsa tuli ja Katriki alko siinä jo kuorsaamaan. Mä naureskelin hetken itekseni meiän idioottimaisuudel, ihailin tähtii ja nautin ulkoilmasta. Nukahdin kans vihdoin about puoleks tunniks, kunnes heräsin siihen et Tanja ja Henna liitty meiän seuraan, se tais olla kahen-kolmen mais.

En muista miten aika siin vierähti, joskus kuitenki ennen viittä tuli ensimmäiset randomit jonottamaan. Myös joku jätkä joka oli baarista tulossa, tuli höpöttelemään ja nauramaan meille, otti ihmeissään kuvia että MITÄ IHMETTÄ, TÄÄ ON HULLUA ja tarjos kaikil kulauksen minttuviinaa lämmikkeeks, ku alko jo vähän paleltamaan.

Pikkuhiljaa kello meni eteenpäin ja porukkaa alko valumaan paikalle, ei paljoo, mut jonkun verran. Meiän kans sit viimekädes jonotti lähemmäs 20 tuttavaa. Naurettiin, juteltiin ja kulutettiin aikaa, pidettiin toisillemme paikkoi ja pyrittiin siihen, et kaikki meistä pääsee ensimmäisten joukos sisään. (Ja niin sit myös kävi.) Kello oli vihdoin viis ja se viiminen puol tuntii oli niin kidutusta -takit oli viety jo pois ja seistiin pelkässä t-paidassa, niiiin kylmä ja niin jännitys päällä, ettei tärinästä tullu millään loppua. Sisäänpääsy viivästy puolella tunnilla ja päästiin vasta kuudelta sisään. Mä en loppujenlopuks päässy edes eturiviin, mut toinen rivi oli ihan passeli myös. DJ Komet soitteli meille hyvää musaa ja fiilis alko olemaan jo aika katossa, huhhei. 

Sit se keikka vihdoin alko, lakanaan heijastettiin jostain videonpätkä, kuoropojat mustissa kaavuissa käveli lavalle ja koht Jare kiipes lavan alta vetämään Timantit on ikuisia. Muistaakseni kesken biisin lakana tippu ja sieltä paljastu DJ sekä livebändi kaikilla mausteilla. Tuli semisti Kapasiteettiyksikön comebackjäähyväiskeikka -vibat, mut se on ok. Sen jälkeen Räplaulajan vapaapäivä, oih voih. Kolmantena Täältä sinne ja mun kyynelkanavat aukes. Niin nostalgista ja niin, jotenki, en mä tiedä. Mä olin jännittäny koko puolvuotisen, et kuuleeks tuol ollenkaan vanhoi biisei ja sit vetää sellasen, jota en oo aiemmin kuullu livenä.



Liiku ft. Jonna. Oh man, itku vaan ylty, välil koitin pidätellä mut sit mun huuli vaan tärisi ja alko naurattamaan. Luojan kiitos en ollu ekassa rivissä, ne kuvat ois ollu mahtavii. Sitte Tuhlaajapoika. Me Ellin kans ootettiin Tasista ihan hirveesti (huom. TASIS, ei TS) ja ku se ei heti biisin alus astellu laval, me jo luultiin ettei se tuu ollenkaan. MUT EI, sielt se sit tuli (heh heheh heheheh tulemisvitsi) ja mä hypin innostuksest ja olin niiin onnellinen Ellin puolest. En kestä. Tasis, vi tycker om dig. Ton erittäin mahtavan yllätyksen ansiost mun silmät sai hetken aikaa levätä, mut ei kauaa. Vastatuulta ft. Sami Saari. Voi hyvä tavaton, kylmät väreet ja uus itkukierre alkakoon, ku Sun täytyy tuli heti perään. Edelleen menee kylmät väreet. 

Liekeissä sai mut niin nauramaan, koska Sillanpää. Hahahha ei juma, se versio on jotenki niin energinen, vaik muuten oon jo kyseiseen biisiin ehtiny kyllästyä :-D En tiiä, jotenki kovin hümoristinen. Jos mä oisin sä -Rähinä remix sai mut innostumaan taas sen verran paljon, et mun muistaakseni mä siinäki hypin ihan innoissani et JESJESJES. Koska siis, Jare, jos mä oisin sä, mä jättäisin ton alkuperäsen biisin pois keikkasetistä. Kulunut sekin, vähän vaihtelua. Mut reemiks, en tiiä oonks kuullu aiemmin livenä, en muista, mut ei juku. Se on vaan niin loistava, Redris, Illi ja Ela. Däni ei ollu täl kertaa mukana lomareissunsa takii, mut toimi toi silti! Kaikki hyvin oli ihanan lepposa ja kiva kuulla, vaik sitäki on aina välil tänäkin vuonna keikoil vedetty. Sit tuli perus Mitä tänne jää, Jippikayjei ja Anna mä meen. Jonne Aaron on kyl upee, aina. Vois useemminki olla noilla mukana. Heh hehh ehhe. 

Selvisin jopa kuuden biisin ajan ilman kyyneltäkään, kunnes Apocalyptican Eicca selloineen tuli laval. Syypää sun hymyyn. Toiki on jo useemman kerran kuultu biisi, mutta se sovitus. Se oli jotain niin järjettömän kaunista, etten pysty käsittämään. Meni tunteisiin, koko biisin ajan ihan tajuttomat väristykset ja huhhuh. Tollasta ku sais useemmin näitten herrojen keikoilla. Pidin suuresti ja voisin ylistää ton version taivaisiin kyllästymättä itse ollenkaan. Kyyneleet. Mä olin niin tajuttoman onnellinen Jaren puolesta, kiitollinen kaikesta ja toi biisi sopi niin täydellisesti just tohon kohtaan. Sami Saaren ääni on jumalallinen, samaten sen koko olemus. Jotenki niin harkittu, mutta silti rento.


Brädiki sai vetää oman biisin, Lämpöö, enkä mä vieläkään kyenny lopettamaan kyynelehtimistä. Mä olin onnellinen myös Kapan puolesta, täys jäähalli ja sen biisi raikuu kaikkien suusta, ai että! Redramaki tuli taas, niit ei turhan usein nää samalla lavalla. Mä melkein jo pystyin hengittämään, kunnes Elastinen hyppelehti lavalle ja Profeetat alko soimaan. Toi oli biisi, jota me vähän ennen ovien aukeemista toivottiin ja jonka ei alunperin pitäny kuulua settilistaan, mutta sieltä se tuli. Mä olin jotenki niin onnelinen, et tuntu etten nää mitään, se kyynelvirta vaan tuli ja tuli ja mä tärisin ihan hulluna. Ja nyt tunnen itseni erittäin oudoksi koska WTF. "joo mä tykkään täst biisist niin paljon et mä tärisen", ok. Mut siis joo, oi että. Olin kovin iloinen ja innoissani. Osasin jopa sanat ulkoo, sen mitä niit pystyin siin tilas huutelee. Fiiliksissä, Tinakenkätyttö, Levoton tuhkimo. Hymyilytti. Varsinki toi Levoton tuhkimo toimii vaan niin hyvin livenä. Dingo, olet kewl.

Yhtäkkii kuulu jotain moottoriääni ja kelasin et mikäs hitsin biisi tää on, mut eheei, Jare vaan ajo Audil lavalle, koska no, tietysti Avaimet mun kiesiin pitää alottaa päheesti. Totaki on tullu aina välil kuultuu, mut ei haittaa ollenkaan, on yks nostalgisimmist biiseistä myös. Jäljellä vielä kolme biisiä. Jossun aikana me Ellin kans lähettiin taaemmas, mulle tuli niin heikko olo, oli kuuma, väsy ja meinas taju lähtee, tuntu hirvee tärinä ja en vaan kyenny olemaan siel enää. Mentiin istuu jäähallin portail, eli nähtiin kuitenki keikkaa viel. Kuka muu muka ei oikeen sytyttäny mua aluks, mut se toimi livenä niin hyvin, et nyt kyl tykkään. Naurattaa vaan ne lopussa olevat Anssi Kelan Puistossa -biisin melodiat, haha. Sit Sokka irti ja me lähettiin käymään vessassa, et ehitään pois ruuhkan alta. Vika biisi oli Timantit on ikuisia, ja kyllä, se oli myös ensimmäinen. Ton biisin aikana tuli ihan mahtavat tehosteet, koko biisin ajan sateli jotain tositositosi pienii hileitä ja sit kertsissä tai jossain loppupuolel sato niit isompii hopeisii palasii. Näytti ihan sairaan upeelta.

Keikan jälkeen oli jotenki tosi raukee olo, tuntu siltä ku jotain tosi upeeta ois just tapahtunu. Ja no, olihan toi nyt historiallinen asia suomalaises hiphopkulttuuris ja muutenki, se kaikki, se kokonaisuus. Kaikki oli niin hyvin järjestetty, tarkkaan mietitty mut silti sujuvaa ja. En tiedä. Jokasen ois pitäny kokee se ite, mä todellaki toivon että ne videokamerat kuvas siellä sen takia, että siitä tulee DVD. Pääsis sit jokaikinen näkemään laadukkaalla videolla, milt se kaikki näytti. 

Kiitos.



PS. ilmeisesti Helsingin Sanomat oli tuolla tehny haastattelun, ja haastattelulla saanu aikaan huhun siitä, että TS ja Brädi lopettais Cheekin tuplaamisen. Mikäli joltaki on jääny kuulematta, huhu on pelkkä huhu, eikä pidä paikkaansa. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Likka on persikka, miks oot sitruuna?

Elokuus oli taas jälleen kerran loppuunmyyty Blockfest. Mä en tietenkään idioottina ollu ostanu ajois lippuu, mut lähin silti perjantaiaamuna Tampereelle ja päivystin koko matkan facebookissa, jos jollain olis myytävänä. Ja mä sain ku sainki lipun, joku ihana ihminen mulle sellasen myi. 

Katri ja Sofia oli jo menny hyvissä ajoin alueelle ja ootti mua eturivissä. Mä pääsin paikal joskus Asan keikan aikana. Voi että, mä kyllä tykkään kyseisestä artistista, vaikken uudempaan tuotantoon ookkaan kauheest tutustunu, mitä vähän läpi kuunnellu. Mut livenä varsinkin ihan mahtava! 
Asan jälkeen jengii lähti siit lavan eestä pois ja mä pääsin sit myös eturiviin. Toin tuliaisina lickoil ruokaa ja vettä, jee! 

Seuraavaks oli Evil Stöön ja kumppanien aika eesintyä. Ainut asia mikä keikasta mieleen jäi, oli se, että Stöö luki sanat jostain muistilapulta. En siis syttyny vieläkään ton esityksen ansiosta noitten herrojen musiikille. Ei vaan iske. 

Sit vihdoin se, minkä takia me siellä eturivissä urpoiltiin. Brädi ja livebändi! Mä missasin samaisen esityksen Summer upeil, ku olin siellä ruississa, joten olin erittäin innoissani ja odottavainen. Se toimi oikeesti hyvin ja mul oli kivaa, hymyilytti ihan kauheesti ja olin onnellinen. Panu Willmanil ja Niklas Räsäselle propsit! 


Ton jälkeen lähettiin kierteleen aluet ja istuskeltiin vähän sivummal fiiilistelemäs musiikkii. Sit ei tainnukaan muit kiinnostavii perjantaina olla, ku Wu tang. Ja olihan se magee! En mä oikeen muuta siitä osaa sanoo, hyvä shöy. Eiku olihan siel Ruudolf ja Karri Koira, sekä iki-ihana, Stadin revityin, Musta Barbaari! UHH. 

Näytetäämpä iloisilta!
Lauantaina nukuttiin pommiin pari tuntii. Tarkotus oli olla alueel heti porttien aukeemisen aikaan, eli joskus 12 maissa, mut herättiin sillon ja päästiin paikal n. puol kaks. Ehittiin näkeen puolet Kauhasen keikast. Oi vitsi mä tykkäsin, ku Väinöväinö oli messis, taas! Missattiin kuitenki päivän eka esitys, Timi Lexikon. En ymmärrä mikä siinä on, mut aina ku yritetään Sofian kans päästä Timin keikal, se estyy syystä tai toisesta. Aina :-D 
Kauhasen jälkeen tungettiin eturiviin, ku ihana Karo oli siellä ja päästi meiät siihen. Hands up, Red's here! Lasselasselasselasse. Aina yhtä mahtava, energinen ja hauska, ihana, huippu, pähee, mitä näit nyt on. Yks mun ehdottomist suomalaisist lemppareist, niin musiikiltaan ku keikkaesiintymiseltäänkin. Risto rumpuineen oli messis ja RNO myös, tietysti. Oih! 

Jätettiin taas se tungos ja mentiin sivummalle fiilistelemään ja istuskelemaan Eevan kanssa, mitä näit kaikkii nyt olikaan, MG, Uniikki, Spekti, JVG, Sini, Elastinen, Mac Miller jne. En muista, mut hyvii keikkoi kaikilt! Redris kävi jossain vaihees siin bäkkäri-alueen ulkopuolel ja moikattiin sitä nopeesti, niinku vähän kaikkia ketä siitä ohi kulki. Jossain vaihees päästiin nopee tekemään Sini Sabotagesta ihan minimininminihaastis, joka tulee tänneki tässä piakkoin. Mac Millerin keikalla positiivisinta oli se yleisö, niin jees et ku ulkomaalaiset tulee suomeen, nii myös artistista tietämättömät on ihan fiiliksis, jee! 

vikana sit vetonaula Cheek, joka veti jopa yhen uuden biisin nyt jo ilmestyneeltä Kuka muu muka -levyltään. Vastauksena Arhinmäelle, Vihaajat vihaa. Jos joku ei oo kuullu kyseisestä jupakasta (mitä kyllä suuresti ihmettelen, jos näin on), googlaa: Paavo Arhinmäki Cheek. Ihan jees keikka, ei silleen mitään huonoo. Kiva, et sekä Brädi että TS oli tuplaamassa, pitkästä aikaa kaikki kolme lavalla. Kateltiin sen verran kauempaa, et päästiin jo vikan biisin aikana liukenemaan alueelt eikä jääty ihmismassaan. Aikomus oli mennä jatkoille, mut siellä oli kuulemma niin ahasta, ettei pystyny liikkumaan, tilaamaan juomia tai käymään edes vessassa, joten jätettiin suosiol väliin, käytiin kuitenki moikkaamas kaikkii ihanei ja päädyttiin Jaren kans samaan hissiinki puolvahingos, ahahah :-D Erittäin onnistunut reissu.


#lickat
 #kirsikat
#persikat
#päivystäjät


Sunnuntaina päädyttiin vielä koko porukalla Jasmin mukaanlukien Helsinkiin, Le Bonkiin faija-Waltterin keikalle. Sattumoisin myös Rähinäjengin kesänpäättäjäiset oli siellä, ja tuli törmättyy vähän kaikkiin, vaik annettiinki niitten juhlii rauhas ja moikattiin vaan jos sattu törmäämään. Jannen keikka oli jees, volumet ei vaan saanu kovin kovalla olla, joten me varmaan huudettiin kovempaa, ku mitä jannen mikistä kuulu :-D Yleisöö ei taaskaan ollu hirveest, mut se ei yllätä koska sunnuntai ja Helsinki. Juteltiin pitkään Samin kaa vähän kaikesta ja mua itkettää ees ajatella tätä kaikkea, huh. Oli pitkäst aikaa kiva törmää noihinki kunnol :-)



Pelkkää rakkautta.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Aurafest



Koska tästä on jo vierähtänyt tovi ja kiireitten vuoksi ei olla aikaisemmin ehditty kirjoittamaan mitään niin en vanno muistavani kaikkea hirmu tarkasti.

Aurafesteille lähettiin omalla autolla ja oli kyllä aikamoinen seikkailu ajaa siellä Turun päädyssä kun navigaattori ei ollu sieltä tarkimmasta päästä. Päästiin perille kuitenkin vaikka vähän jänskätti hotellin autohissi jolla piti mennä että pääsi parkkipaikalle.
Perjantaina oltiin joskus vähän enne porttien aukeemista perillä ja eturivissä aina Mikael Gabrielin ja Uniikin keikan loppuun saakka. Siitä sit mentiin moikkailemaan niitä ja palailtiin takasin alueelle chillailee ja käytiin syömässä. Elastisen keikan jälkeen lähettiin sitten takas hotellille ja sieltä jatkoille.


Jatkoillakin moikkailtiin kaikkia tuttuja ja sit joskus kahden jälkeen mentiin nukkuilee. Aamulla lähettiin seittemän jälkeen Jasminin kanssa jonottaa sinne portille ja about kaikki nauro meille. Susse ja Sofia tuli kymmenen ja yhentoista välissä ja sit me lähettiin ottaa lepoo hetkeks. Tultiin joskus yhen maissa varmaan takasin jonottelee ja siitä sitten onnistuneesti vallattiin eturivi. Mä meinasin joutuu luovuttaa koko homman ku jalkoja särki ihan kauheesti mut selvisin siitä sit lopulta.


Haamun keikka yllätti tosi positiivisesti, se oli hyvää viihdettä ja osas vetää. Jontte oli kiva mut parasta oli kuitenkin kun loppuvaiheessa Ike tuli lavalle! Kuningas pähkinä ja Setä Tamu, ei vitsi mä oon alkanu tykkää näistä! Jotenkin tosi rennon jees. "Jos sä joskus päädyt Berliiniin, kerro Setä Tamult terveisii.."
Sit oli se hetki mitä oltiin ootettu eli meiän oma Faija-waltteri vetäs huikeen shown Miron, Ipen ja Jussin kans. "Vapaatapudotusta-a-a-e-e-e-oo!" Lähettiin eturivistä pois pois Sofian kanssa jotta päästiin viettää aikaa Faijan ja Crewn kanssa ja oli kivsuuu!

Sit katteltiin Petterii vähä kauempaa ja Brädin keikan kattelin taas eturivistä ja sit Cheek fiilisteltiin kauempaa. Oli kyl hauska nähä eri perspektiivistä keikka ja koin ett se oli ihan yhtä jees kuitenkin. Siitä paineltiin sit taas jatkoille mylläämään ja jututettiin siellä uuestaan jengiä.





Meni ilta suht pitkäks ja aamul oli tuskaa lähtee liikenteeseen ja viel enemmän tuskaa oli ajaa sielt pois, huh. Mut selvittiin ja oli kyl onnistunu reissu.


Ihan mukavan olonen pikkufestari jossa oli tosi kivasti jengiä kuitenkin.