maanantai 25. maaliskuuta 2013

Laatuaikaa, huomioo ja uskollisuutta

Brädin kolmas sinkku, Yksi ja ainoa julkastiin västikään videon kera. Olin ite keikkakohtaukses mukana ja oli kyl erittäin mielenkiintost seurata musiikkivideon työstämist. Juha Lankinen osaa hommansa. 

Tää musiikki on elämäntapa, parast on ku tätä kautta törmää uusiin ihmisiin, jotka keksii maailman typerimpii juttui. Joille mä tietysti nauran ihan liikaa. Mut siis joo, kuvaukset oli 5/5 ja tykkään lopputuloksest erittäin paljon!:

Jostain syystä en saa upotustoimintaa toimimaan, joten täst klikkaamal pääsee suoraan videoon sen aikaa, kunnes saan korjattuu ongelman.


14.12.2012

Mä en edes tiiä mitä mä sanoisin täst näin alkajaisiks. Hulluu, outoo, legendaarista, WTF, mitä täällä tapahtuu, iisii. FAK JES.

Juuh elikkäs. Löysin itteni Jyväskylästä tuona kauniina perjantaipäivänä. Syy: epäselvä.
Vitsi vitsi, se johtu hienosta artistikattauksesta Hi Energy toruin päätösbileis Paviljongin uumenis. En muista kuin kauan me oikeen jonotettiin, mut hauskaa oli, vähän viilee, mut se on ihan khuul. Pienistä sisäänpääsyongelmista huolimatta onnistuttiin valtaamaan eturivi tuttujen kesken. Once again. 


Ensimmäisenä lavan valtas Aste apinoineen. Tykästyin uuden levyn myötä kyseiseen artistiin uusiks ihan kunnolla. Kuuma siis tuli siin hyppies ja huutaes. Kurkkuki huomas, et biisit oli vähän liianki hyvin hallus. Hyvä et ääni lähtee jo ekan artistin aikana, se on nimittäin just näin. Mut nii, mitä siit nyt sanois. Aste hallitsee esiintymisen. Erittäin energisesti. 


Seuraavaks saatiinki nauttii Redramasta. Siinä miehessä on vaan jotain. Rumpuja päristelevä Risto ja levyjä vinguttava DJ RNO on kans kiva plussa. Tuntu suurimmal osal yleisöö olevan ihan vieras artisti, mut onneks siel oli mun ja Katrin lisäks joitain muitki, jotka diggas paljon. Mun on ihan pakko saada sanoo, et Redris on vaan niin herttanen. Ja ihailen sen loistavaa, erittäin nopeeta englanninlausuntaa. Ja ruotsinkielen taitoo. Ja nöyrää asennetta. Mä suosittelen vahvasti tsekkaamaan tän herran livevedon. Ei sitä tiiä koska ulkomaat kutsuu, sit onki vähän paha jäädä rannalle ruikuttamaan, ku keikat Suomes vähenee. 


Koht lavan ottiki haltuun enemmän rakkei ku pappei muistuttavii ukkoi. Brrrrrrrrrrrrrrädi! Keikka pääs ehdottomasti mun Brädikeikkojen top 3:seen, enkä oikeen osaa sanoo miks. Siin vaan kaikki toimi, uusii biisei, vanhoi veisui, ja viel vähän vanhempii versei. Mul oli hauskaa, Brädin vitsit on parasta. Varsinki jos ne kohdistuu Greedyyn. (Mul ei sit oo mitään Greedyy vastaan, oikeen herttanen ihminen, mut Brädi vaan osaa sen Greedyvitsien jalon taidon.)


Mä en voi kuvailla sitä onnellisuuden ja ylpeyden määrää, joka mul tulee aina, ihan joka kerta, ku Lämpöö räjäyttää koko rakennuksen. Viimeistään siin vaihees yleisö herää täysin. Ja se pilke Brädin silmis siin vaihees - se on syy, miks ihmisten sanotaan hymyilevän silmillään. Pistäkää joskus merkille. 


Mä oon naimisis, mutten koskaan häis. JVG taas päinvastoin. Mä en ollu oikeen lämmenny näille vieläkään useemman keikan nähneenä, ei ollu biisit vaan uponnu muhun. Mut koska elämäs täytyy olla käännekohtia, oli tää yks sellanen. Mä nimittäin lumouduin täysin. Mul oli suomen Leijonien yli-iso vintagepelipaita pääl because of reasons ja se fiilis Karjala Takaisin -biisin aikana oli älytön (en usko, et tuleval Suomi - Venäjä -matsil oli tähän mitään osaa...). Must tuntuu et mul pimeni vintti ja sekosin hetkeks täysin, toivon ettei se näkyny päällepäin.
Mä en myöskään ikinä keikal oo itkeny niin paljon. Kyllä, Faija on erittäin herkkis biisi. Hyvä ku sain ees happee, kyyneleet vaan tuli vaik kuin koitti estää. Luojan kiitos sain koottuu itteni ja koht taas hymyilinki ku Naantalin aurinko. Ps. viiksibiisi on awe_some, koska viikset.


Ja PADAPAPPADAPAA. Iso kiho Cheek. Tuplaajana Mikael Gabriel, Brädi otti täl kertaa lungisti ja seuras keikkaa sivusta. Oli ihan normaalijeeshyväkova Cheek -keikka, yleisö villiinty ja kaikil oli kivaa. Jaren naurattaminen kesken keikan on parast. On se äijjä! Muuta mä en tost oikee osaa sanoo, tollasii keikkoi on niin monii koettu. Tietäjät tietää. 


Cheekin jälkeen ois ollu viel K-System, mut me Senjan ja Katrin kans suunnattiin Escapeen jatkoille. Siit alkoki aikamoisen villit tunnin, ainut asia mitä mä uskallan niist julkisesti mainita on se, että Ville Galle kysy et oonks kunnos. Se oli nähny mun vuolaat kyyneleet, ja halus tietää syyn niille. Sain halin ja viel varmistuksen, et oonhan mä oikeesti kunnos. Kehuin Villen viiksii ja se pyys anteeks, et ne itketti mua kesken keikan. Ihana. Kuka väittikään, et näillä artisteilla on kusi pahasti päässä? Mä en oo viel kertaakaan tavannu sellasta ihmistä. 


Ilta oli kiva, yö myös, aamu koomanen ja seuraava päivä erittäin väsyny, pelottava, loistava ja kyynelnaurunsekanen. Ketä meit ny oli


R live '12

Vuoden ootetuin keikka, bileet, kokoontuminen, juttu, mikä tää nyt on? No anygays, tätä kuuluis oottaa ihan älyttömästi kutkuttaen. Mul oli jostain syyst aika neutraalit fiilarit. Tulin töistä, kävin kaupas ja lähin Nosturin eteen, mis kaks idarii (lue: Riina ja Laura) oli jo pari tuntii ootellu. Tuol oli ihan saiRaasti tuttuja, mut harmiks Elli ei sinne päässy tulemaan. Haluttiin kuitenki ilahduttaa sitäki ja otettiin Tasiksen kans söpö kuva;

Meil oli hirvee sotasuunnitelma, miten me vallataan eturivi tuttujen kesken, as always. Ja suunnitelmahan toimi. Slim kim soitteli meil tunnin verran hyvii biisei, kunnes lavan valtas awww-ihana- Puhuva Kone. Mä en sano muuta, ku että HIENOA TYÖTÄ, ÄÄNENMURROS. Tästä pojasta tulee vielä jotain hienoo. 


Puhiksen jälkeen lavalle asteli Wava, Rähinän one and only naisartisti. Wavan uus biisi, jota ei oo vielä julkastu, kuulostaa erittäin (miks toi sana kuulu mun pääs Elan äänel, painotus tavulla RIT? ok.) hyvältä. En malta oottaa levyy. Wavas on ihanaa sen itsevarmuus, tai jos se jännittää, ei sitä huomaa. Mokatki korjataan tyylikkäästi ja voi Wava, jos tää eksyy sun silmiin, mä arvostan sua ihmisenä suuresti.
Harmittaa et yleisölle Wava on vähän tuntematon, ois pitäny alusta asti haippaa enemmän. Onneks täs on viel aikaa eikä peli oo viel menetetty.



Timouggo. Ja Niko. Niitten keikasta tuskin tarvii sanoo mitään sen kokeneille, mut teille, jotka ootte syystä tai toisesta onnistunu sen missaamaan: Jos pidät kunnon meiningistä, liikkuvan lanteen omaavista miehistä, "huonoista" vitseistä (joille nauran ehkä liikaaki), on TPH:n keikka sun paikka. Voin ottaa kaikki halukkaat messin koska vaan. 


Yleensä Rähinä Liveissä Timon jälkeen on tullu Brädi, mut tällä kertaa oliki Uniikin vuoro. Jännä, mut erittäin positiivinen yllätys. Tuntu, ku Brädille ois annettu tarkotuksel "tokavika" vetovuoro uuden levyn ansiost. Awsum!
Unskul oli tietty Mikael Gabriel messis, en ees muista koska viimeks oon nähny ne yhes laval. Uniikin keikat on jostain tuntemattomast syyst jääny mult nyt vähän vähemmän, harmi sinänsä. Mut joo, R-lives se oli loistava. 


Ja sit vihdoin se tuli, mun illan odotetuin, Brrrrrrrrrrrrrädi! Jolta ilmesty kaks päivää R-liven jälkeen uus albumi, joten nää oli kind of ennakkojulkkarit. En ollu suostunu kuuntelee levyn biisei viel ennakkoon, mut keikka oli loistava siitä huolimatta. Vanhoi biisei mahtu tottakai settiin mukaan. Huikeeta, et Illi oli mukana feattaamas Happee ja Mä tarjoon. (Voi ihihih, mä oon nähny Salkkari-Kentsun livenä!!! t: susse 7v, joka fanitti sitä kympil.) Sit siellä oli myös Vesa Sade laulamas Herramiehen kertsii. Hassuu, miten sen näkösestä miehestä voi lähtee tollanen ääni. Jotenki hirveen ristiriitasta, se näytti kauheen rokahtaval ja ääni on hunajaisen pehmee. Saanko sanoa, että hurmaavaa. Sanoin jo. Ja sit. Voi, niin ihana, legendaarinen Sami Saari asteli lavalle. Yksi ja ainoa on loistava biisi, oon niin ilonen Brädin puolesta, onnellisuus oikeen hehkuu läpi tost! 


Fintelligens. Vika keikka ennen taukoo. Olin samaan aikaan surullinen siitä, et genssien keikoist täytyy nyt pakosti pitää taukoo, ku niit muutenki on tullu niin vähän kierreltyy, mut samal onnellinen, et tuun näkeen molempien soolokeikkoi! Ja ihan vaan jos en jo Pipefesteil ollu tarpeeks innoissani siitä, et Jurassikki oli mukana, intoilin vähän viel enemmän. En vaihtais päivääkään on R-A-K-K-A-U-S. Oon ilonen, et sain olla kokemas tän vikan keikan. Kiitos. Vanha Fintelligens toimii. Uus Fintelligens toimii. Kiitos Elastinen, Iso H ja DJ Ewok. Fintelligens on syy, miks mä oon juurtunu tähän keikkakiertämiseen. 28.11.2008. 


Aiemmissa Rähinä Liveissä täs vaihees on tullu koko Rähinän porukka laval, mut ette ikinä arvaa ketkä sielt loikkas, KAPASITEETTIYKSIKKÖ! Kyllä, menin totaalisen sekasin.  Kyllä, se oli hienoa. Eikä ne vetäny ku kaks biisii, mut hei, it's something! Pinja sanoki jälkeenpäin jotain "teiän sekoominen KY:n takii oli hauskaa kateltavaa!" -tyylistä, hahaa, sen mä uskon. Tää. Tää teki tosta päivästä täydellisen. Kapasiteettiyksikkö. Hävetkää kaikki jotka missasitte, en jaksa ees harmitella teiän puolest. Koska mä en missannu sitä ÄHÄH. Itkisin jos jaksaisin, oli hienoo. 


Hienon sisääntulon saattelema koko Rähinäposse pääs vihdoin laval. En ymmärrä miten niil on aina niin upee meininki. Ela ja Timo veti Anna sen soida ja mun sydän teki kuolemaa sen kaiken nostalgisuuden takii. Tervetuloo Helsinkiin oli positiivinen arvattavis oleva yllätys ja tietysti Pojat on poikii, Susijengi 2.0 ja mogausmehuu tuli kuultuu. Kiitos.


Random tiedote: Spekti lopetti päivätyönsä, että vois keskittyy musiikkiin täysil. Rohkee veto, mut mä digaan. Kevään mittaan pitäski sit levyy tippuu ulos, vihdoin!

Jos ette digaa Liigaa sekä Rähinää, nii spedet, te voitte pikapikaa lähtee vähin äänin menee


Fintelligensin vikaks biisiks jäi Rotko.

"Pitäkää itestänne huolta"


Jyväskylästä me liftattiin Tampereelle, maailman symppiksin, jo eläkkeellä oleva, historiantutkija otti meiät kyytiin. Oisin voinu kuunnella sen tarinoit ikuisuuden Katrin kuorsates vieres. (Ei se oikeesti kuorsaa.) Koska kello oli vasta aamu, meil oli monta tuntii iltaan, luonnollisesti. Onneks hyvä ystävämme Sofia saapui valkoisella ratsullaan, eli suunnattiin Sofian luokse pelaamaan änäriä. (tähän väliin tekee mieli kirjottaa että I SUCK!!!!!!!!!!!!, eli en siis todellakaa oo maailmanmestariainesta siinä.) Sieltä sit hiivittiin läheisel nuorisoseural leikkimään DJ-kamoil, naurettiin, fiilisteltiin hyvää, uutta, vanhaa ja nostalgist musiikkii. Aika lens siivillä, ja kohta meiän piti jo suunnata Senssiä kohti. 


Meil oli pieni aavistus Talentin esityksest johtuen, et Jonne Aaron saattais olla messis, olihan se! Onneks. Yks Cheekin parhaimpii keikkoi, melkeen menee Cruisen edelle. Kaikki oli niin mukana, piti hauskaa ja osas sanat. Kukaa ei runnonu eikä mulkoillu toisii vihasesti, ainakaan hirveest. Jonne Aaronin ääni on upee, enkä voi väheksyy Cheekin tai TS:n lavakarismaa, oikeesti. Voisin vaan kehuu niit ja tota keikkaa paljon. Oli söpöö vetää täyteenahdatun Senssin kans Puhelinlangat laulaa acapellana ja Tinakenkätyttö kuuluu niin keikkasettiin. Just tän takii näit keikkoi kierretään, kaikki on hyvii, mut sit ku tulee näit helmii, ei niit haluis todellakaan missata. 


Törmättiin illan aikana siis-niin-ihQuun Janne Ordéniin ja DJ Cara Åkeen. Voivoivoivoi, mun sydän räjähtää ku on liikaa tykättävii ihmisii.
Lähettiin kuitenki sit piakkoin juna-asemal päin ja sanottiin pojil moikat Fat Ladyn edes. Tihrustin jopa pari kyyneltä noitten ihanuuden takii. Kiitos. 52 tuntii hereillä, missattu Robinin jäähallikeikka ja tervetuloa köyhyys, mut oli se viikonloppu sen arvonenki. Onni koostuu pienistä asioista.



"Ilman teitä ei ois meitä! HAHAHA"

Mitä teil tulee mieleen Muuramest? Mulle tiilikauppa, dunno why. Muurames oli kuitenki joulukuus hyvät s-bileet, Brädi & Redrama live! Kaks suomen parast artistii samas paikkaa perätysten, siinä on täydellisyyttä kerrakseen.


Brädin keikka oli hauska, mut tuntu siltä, et suurin osa siitä 13-16v koostuvasta yleisöstä tiesi vaan hittibiisit Happee ja Lämpöö. Onneks me  oltiin siel! Haha, ei vaa, hyvä meininki. Tollast peruskauraa, ei tost oikee osaa mitään muuta kertoo. Keikan jälkeen marssittiin rivis salaseen tapaamismestaamme ja hengailtiin Brädin, Meissin ja Kometin kans. Ellil oli lauma enskertalaisii mukana, joten annettiin niitten suosiol jutella Brädil enemmän ja me Katrin kans häiriköitiin näit kahta muuta herrasmiestä. Meissi kiitteli meiän antamasta joulukortistä, joka oli yks söpöimmistä mitä maa päällään kantaa. 
Mä olin vähän omissa maailmoissani taas jälleen kerran, joten mult meni ohi aikalail kaikki. Sen muistan, et Redrama kurkkas jossain vaihees vessan ovesta ja Katri oli söpö ja meni halaamaan sitä. Ahahahaw. 


Sit kuulin et salin puolel alko Redraman keikka, huikkasin vaan "JUOSTAAN", enkä ees hoksannu sanoo pojil heippaa, ku olin jo pää kolmantena jalkana menos. Spektiä lainatakseni: Se on ihan khuul, vittu.
Hyvin siis ehittiin nähä koko Redraman shöy, vähän sivummalta, mikä oli semisti outoo, mut se ei menoo haitannu! Muu yleisö todennäkösesti myötäilis mun puheita, olin jopa yllättyny miten mukana kaikki oli, osa huuteli biisien sanoi ihan innoissaan ja osas niit oikeesti! Good job, Muurame, kuuntelette hyvää musiikkii.
Music akustisena on älytön rakkaus, I don't know what to tell you on aina yhtä energinen ja edelleen yks mun lemppareista Lasselt. Ja Dumb! toimii. Se on rakkaus.


Sit suunnattiinki Jyväskylään Bar Brahan ootteleen TPH ja Spekti -spessukeikkaa. Kelasin, et niil ois ollu ihan niinku normaali kunnon keikka, mut ne vetiki sen siel DJ-pöydän takaa, eli aika spesiaalii jo siin mieles. Timo ja Spekti oli, kuten arvata saattaa, erittäin ihania. Oli erittäin mukavaa nähdä heitä jälleen pitkän ajan jälkeen. Keikka itessään oli hauska, kotosa ja tiivistunnelmainen. Brädi kävi vetäsemäs Lämpöö. Suuri kiitos Larrengille, et järkkäs tälläsen! 


(Huom!!! Kelatkaa, siel baaris roikku katosta keinui!! Oisin voinu jäähä sinne asumaan. Brädiki tokas Katril et "Katri!! Eiks ookki ihan Sussemaisii noi keinut?!" Aww.)

Ja jos ette viel tienny, Brädin keikkaryhmä on maailman paras. Meissi näyttää muumien Hosulilta, Kometil on kiva nenä, Greedyki on kiva ja Brädist en ees sano mitään. Kyl te tiedätte. Precis, nättii niin vaan ottaa iisii siin.


Nöff said

Eräs kaunis tiistai-ilta me päädyttiin Katrin kans täysin vahingossa Tampereelle. Brädil oli keikka Rähinän legendaarises Sikatiistais. En tiiä mitä oikeen tapahtu, mut yhtäkkii me istuttiin lähijunas kohti mansee. Ei siinä.
Tampereen päädys oltiinki hyvis ajoin ja treffattiin hyvää ystäväämme Sofiaa, askarreltiin kortit DJ Kometil, Janne Ordénil ja Pitkäselle.
sivuhuomautus: mul on ihan liikaa lempparimiehii. 

Tiiäks fiiliksen, ku lemppariartistis juoksee lavalle vetäen uutta, ennenkuulematonta biisii joka toimii ja uppoo yleisöön täydellisesti? Mä tiedän, se on loistava tunne se. Lets gooooooooooo, räppijätkiä täällä tänään!
Mä en oo varma millanen meno tuol oli yleisesti, mut mä olin ihan liekeis, mul oli niiiiiiiin hauskaa! Enkä usko valehtelevani, jos sanon et Katrilla myös! Jossain vaihees keikkaa joku tiputti lasin mun eteen ja Meissi, Brädin tuplaaja katto mua sellasel "Susse, sä oot taas kännissä!?!" -ilmeellä. Mut onneks en ollu.
sivuhuomautus 2: kannattaa maistaa sikatiistais Fat Ladys Mogausmehuu.


Keikan jälkeen me hengailtiin pari tuntii, törmäiltiin moniin tuttuihin, naurettiin, todistettiin baaritappelua ja naurettiin taas, kunnes lähettiin neljän junal takas kohti Helsinkiä.