perjantai 23. elokuuta 2013

Tää on mun crew, kuka tukee sun selustaa?

Paippi, oli muute hyvä haippi ja humala.


En tiiä mitä osaisin tästä kertoo kun mun ajatukset koko Pipefesteist on yhä edelleen tosi sekavat. Riittääks jos sanon ett meillä oli kivaa ja pyörittii ja katottii keikkoja ja oltii kännis? Ehkä ei, no mä yritän parhaani!



Torstaina mentiin huudeille ja chillailtiin mökillä nauttien virvokkeita samalla popittaen musiikkia. Ei käyty kattoo muita esiintyjiä kun Mikael Gabriel ja Uniikki mut oli kyl hienoi keikkoi. Aika sumuset muistikuvat torstaista noin niiku muutenki. Jatkoilla oltiin ja Street Kingsit tanssi hienosti ja olivat oikein viihdyttäviä. Moikkailtiin Brandoo ja Mikaelii pariinki kertaan ja taidettiin ihan hyvissä ajoin mennä jo nukkuuki. Tai sit ei koska sinne pihalle tuli jotai merimiehii ja ne yrittii iskee Karoo ja pyöri siin aika kaua muutenki. Mut sit päästii nukkuu :D



Perjantai alko hilpeissä merkeissä, Susse ensimmäisenä ylhäällä kello 9, muut parin tunnin päästä. Hengailtiin, naurettiin, juotiin ja pidettiin kivaa aamupäivä, kunnes soitettiin Metro FM:ään ihanalle Tinnille! Mikäli joku kuuli meidän mahtavan puhelun, onnittelut. Jos missasit niin ehkä hyvä niin. :-D Popitettiin Janne Ordénin Vapaapudotusta ja oltiin vaan hyvillä mielin, kunnes lähettiin kattomaan Jontte Valosaaren keikkaa alueelle. Sen jälkeen päätettiin kuitenki lähtee takas mökille, ku neljään tuntiin ei ollu ketään must see -artistia esiintymässä ja oli niin tajuttoman kuuma.

Aika vierähti nopeesti ja kohta löydettiin ittemme eturivistä hoilaamasta Elastista. Keikka meni nopee, viihdyttiin hyvin. Livebändi oli huikee ja toimi myös Elastisella. Timo on ihku. Osa porukasta jäi sit keikan jälkeen eturiviin oottelemaan Cheekiä, mut me ja Sofia lähettiin kiertelemään aluetta, moikkailtiin tuttuja ja otettiin iisii. Aika meni ihan tajuttoman nopeesti nauraes, välil jopa tirautettiin pari kyyneltä, mut pian oltiin taas jaloillamme ja hymyillen katottiin Adam Tenstan keikkaa. Oli mahtava! Sen jälkeen taas pyörittiin pitkin aluetta, kunnes yhtäkkii löydettiin ittemme eturivistä, "Jussilla on toinen, koko kaupunki tietää sen sua ennen!" Hahaha, oli mahtavaa. Kiusattiin KASETTIÄIJJÄÄÄ!!!!! siinä samalla, kunnes joku nipo järkkäri tuli häätämään kaikki lavan sivusta pois. Tyhmää. :-D Kassuäijän pelastus.



Lähettiin Sokka irti -biisin aikana valumaan jatkoille, siellä nimittäin meiän kaikkien faija, esikuva, nuori, hauska, nappisilmä, Janne Ordén esiinty. Keikka on vähän hämärä, Vapaapudotus taitaa olla ainut asia, mistä on selvä mielikuva. Eturivi täynnä tyttöjä vetämässä biisiä, jos vaikka Janne tai Sami sattuis unohtamaan sanat. Tai Jussi. Siitä sit jossain vaiheessa kaikki oli taas mökillä nukkumassa. Paitsi Susse ja Sofia, jotka piti jatkojen jatkot Justin Casen ja Mustin kans. Maailman parhaat jatkot, pari tuntii istuttiin terassilla ja juteltiin kaikesta, mitä mieleen tuli. Ufoista, Icemaneista, Spacemaneista ja suomalaisista artisteista. Ruuasta, kanasta, pesusienistä ja mitä niit nyt oli. Joskus seittemän aikaan koko mökki hiljeni ja kaikki meni nukkumaan, hetkeks.


Lauantaina heräiltiin viimestään puolen päivän maissa ja siinä jonkun aikaa koomailtiin mökillä. Katri kyllästy olee vaa mökis ja päätti lähtee alueelle pyörii jo about neljän maissa, mukaan lähti Jasmin ja Sofia. Susse ja toverit jäi viel ottaa iisii ja syömää ja juomaa mökkii.

Alueel tuli fiilisteltyy muun muassa Kuningas pähkinän ja Setä Tamun keikka ja ne oli yllättävän hyvii ja viihdyttävii, tykkäsin ja mul oli kova meno. Käytiin hetkellisesti mökissä tankkaamassa ja siinä joskus puol yheksän maissa mentiin samalla kolmikolla takasin alueelle. Muutaman biisin verran tutustuttiin Majurin live settiin mut todettiin ettei se ollu ihan meiän juttu ja suunnattiin päälavaa kohti.

Siellä törmättiin Tinniin ja muutamiin muihin tuttuihin. Jäätiin siihen sitten eturiviin fiilisetelemään Asteen keikkaa about puoleen väliin saakka. Haluttiin varmistaa pääsymme eturiviin Brädi keikan aikana joka oli toisella lavalla joten lähdimme suuntaamaan sinne. Hetken aikaa kerkesimme siinä odotella kunnes Susse ja kumppanitkin liittyivät seurueeseemme. Oli siinä ympärillä muutenki kivasti tuttuu jengiä!
 Kapan keikka oli huikee, meil oli hyvä fiilis ja jotenki toi ett oli omaa porukkaa niin paljon siinä ni lisäs jotenki sitä tunnelmaa.


Keikan jälkee lähettiin hipsimään siitä lavan edustalta päälavan suuntaan ja nähtiin matkalla meiän rakas Faija-Waltteri ja Sami joita jututettiin hetken aikaa. Sit nähtiin ett Kapa ja sen crew käppäilee sieltä ni mentiin sanoo nopee moi kunnes ne suuntas päälavan edustalle kattoo Big Boita. Päätettiin itekin mennä fiilistelee sitä hetkeks ja oltiinki loppujen lopuks aika kauan siinä ja oli oikein viihdyttävä keikka. Nähtiin myös Street Kingsien nuorin jäsen ja päädyttiin ottaa sen kaa yhteiskuva!


Mentiin hetkeks käymään Himos Areenan jatkoilla ja osa meni käymään mökissä. 01:00 aikoihin suuntasin päälavan edustalle kattomaan JVG:tä ja Sini Sabotagea. Jasmin ja Susse liittyivät myös seuraaan hetken päästä. Hieno keikka ja oli kiva laulaa (huutaa) messissä. Sinin osuuden jälkeen päätettiin lähtee takasin jatkoille ja siel olikin aika hyvä meno. Jengiä pyöri lavalla suht kiitettävästi ja kaikil oli hyvä fiilis. Valomerkki tuli ja kohta löysin itseni kieriskelemästä asfaltilta Sofian kanssa.


"OI LAHTI ON!"-huuteluiden ym kommellusten jälkeen löydettiin itsemme maailman parhailta mökkijatkoilta. Ei voi sanoo ku ett ketä meit nyt oli.. öö, kaikki! Viihdettä oli joka lähtöön, live musiikista tanssiesityksiin. "Viina virtaa, räppi on mahtavaa!" Joskus kuuden ja puol seittemän välillä Jasmin ja Susse päätti lähtee meiän mökkii nukkumaa, me päätettiin Sofian kans ottaa kaikki ilo irti noista pippaloista ja jäätiin sinne.


Joskus kaheksan maissa Tinni ilmottaa mulle että me lähetää uimaan. Lähettiin sitten muutama muu seurassamme käveleen kohti rantaa ja siitä mökin kupeesta nappasin Sofianki mukaan. Niin me sitten lopulta käytiin backstagen rannassa uimassa, juu uimassa. Sit makoiltiin siinä laituri/terassialueella jonkun aikaa kunnes vaille kymmenen toteeen Sofialle että meiän pitäs ehkä lähtee syömään ja siivoomaan mökkiä. Siitä me sitten lähettiin, naurettiin matkalla ittemme kipeiks ja mökis hihiteltiin ja syötiin mikropitsaa. Herätettiin lopulta muut ja sit siivottiin ja lähettiin himaan.

PARAS REISSU KOSKAAN IKINÄ!! <3

tiistai 6. elokuuta 2013

This is the best day of my life

Ruisrock 2013

Perjantai-iltapäivällä olin viel vähän et OK IHAN JEES FIILIS, mut en kuitenkaan silti kovin innoissani ollu. Dunno why. Sit pääsin vihdoin, monen vuoden odotuksen jälkeen näkemään Håkan Hellströmin keikan livenä. Oi autuutta. Håkan spiikkas koko keikan ruotsiks, yleisö oli ihan messis ja osas biisit ja aaa! Håkanin ihana nenä. Olen onnellinen och underbart liv. 


Sit kiiruhdin ettii Emmii ja Emmaa, mut koska 20 000 ihmistä on paljon, eikä kännykäs ollu kenttää, luovutin ja suuntasin telttalaval. Kohta festaritoverini kuitenki hyppäs jostain säikäyttäen mut ja Band of Horses alotteli. Bändinä mahtava -livenä ei niinkään. En haluu olla ilkee, mut en oo varmaan koskaan ollu niin tylsäl keikal, siin ei oikeen voinu tehä muuta, ku seistä ja kuunnella. En sit tiiä, oliks vika mun ylienergises fiilikses vai missä, nimittäin kesken keikan n. 30v parrakas ja lievästi humaltunut mies tunki eturiviin ja nautti esityksestä täysin rinnoin. Siin se itkee tihrusteli ja hehkutti mul lempibiisiään. Näytti viel, et siltä löytyy kännykästä kyseisen bändin kaikki biisit. Melko hurmaavaa, sanoisinko. :D


Siit pikkuhiljaa me siirryttiin niittylavalle oottelemaan Hurtsia ja päästiin sopivasti keskelle, ehkä neljänteen riviin. En oo ikinä ollu, en tiiä, siis se oli ihan mahtava. Hurts, mä rakastan sua. Enkä ymmärrä, miten osasin kaikki sanat, on nimittäin jääny valitettavan vähälle musiikinkuuntelu kesällä. Mut for real, jäitte kaikki niin paljosta paitsi, jos ette tuol ollu. Suddenly my eyes are open jne. Tuli kuuma, tuli itku, tuli eufoorinen fiilis. Tärisin keikan jälkeen ja hymyilin koko lauantain. En mä osaa muuta sanoo. ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ x1000
Päätelkää siitä.

Sit ku vihdoin olin kykeneväinen, soitin Pappal, et mut voi tulla hakemaan. Ehin pari biisii Knife partylta fiilisteleen ja sit lähin nukkumaan. Ja uni kyllä tuli. Lauantaille mulla ei ollu lippua, ku ei ketään must see -artistia esiintyny. 

Sunnuntaina suuntasin heti rantalavalle, jossa aioin viettää koko päivän. Ensimmäisenä esiinty Teflon Brothers. Harmillisesti aina, ku oon niitten keikkaa kattomassa, yleisöö on ihan liian vähän, eikä edes puolet osaa biisejä tai edes yritä olla messis. Typerää. Mut mul ainaki oli kivaa, päivä alko hyvis merkeis ja nauroin, taas kerran, 68 -biisin karjumisille. Heikki kuula on loistava.


Teflonien jälkeen aina niin symppis Raappana, kattokaa noit silmii. Ja kuunnelkaa sen ääntä. Oih. Mun onneks uusia biisejä ei tullu ku pari kappaletta, neki sellasia, joita mä oon sattunu kuuntelemaan. Pystyin siis lauleskelemaan erittäin kauniilla äänelläni mukana. Hymyilytti. Oli kivaa, ei paras Raappanan keikka jol oon ollu, johtuen yleisön koosta ja hiljaisuudesta. Toi keikka meni onneks nopee, koska mun jännitys ja innostus vaan kasvo kokoajan, enkä ois millään jaksanu pysyy housuissani.


Seuraavaks sit kaikkien suosikki Cheek. Mul on hirveen huono omatunto, ku en osannu oikeen keskittyy, taputtelin ja lauloin miten sattuu, naureskelin itekseni ja toivoin vaan et toi olis pian ohi. Kyllä, minä. Anteeksi kaikki. Keikka oli kuitenki hyvä, ihmisiä oli ilmeisesti ihan sikana rantautunu paikal ja äänitaso oli kova. Kiva et TS:n lisäks Mikael Gabriel oli tuplaamas ja myös Yasmine Yamajako oli mukana. Ihan perus keikka, mä vaan kaipaisin jo jotain uutta matskuu, tai edes jotain muutosta keikkasettiin. Jos mä oisin sä on jo niin kulunu biisi mun korvis että AAA. Älkääkä nyt saako väärää kuvaa, Jaren keikat on mahtavia. 44 kappaletta niitä on vaan liikaa liian vähän ajan sisäl. 


Cheekin jälkeen oli sit iki-ihana J. Karjalainen. Mä en ikinä ois voinu kuvitella hänen keikkaansa niin hauskaks ja mukaansatempaavaks. Mun ympäril oli ihmisiä mua nuoremmista varmaan 40-50 vuotiaisiin asti ja kaikki hymyili, taputti ja laulo mukana. Menee nytki kylmät väreet, ku ajattelen koko asiaa, huh. En oo noit uuden levyn biisejä koskaan kuullu, mut yhen kertosäkeen jälkeen pysty jo seuraavas oleen mukana. Ihana Jukka. Ja ihana Väinöbiisi. Mul tuli niin hyvä mieli siitä, kuin koko yleisö oli niin ihana. Varmasti meen kyseistä herraa uudesti kattomaan, mikäli mahdollisuus tulee. 


Ja sit vihdoin. AAA-AAA-AAAAAA. Syy, miks kirjotan tästä näin myöhään, koska en aiemmin oo ollu kykeneväinen kirjottamaan mitään fiksusti. Macklemore & Ryan Lewis! Oi että. Ennen keikkaa ihana Wanz (mm. Trift shop -featistaan tunnettu) tuli kertomaan järkkärille, että ku Ben hyppää yleisöön, sitä ei saa vetää pois heti. Siinä samal se veti vähän small talkii meiän eturiviläisten kans ja toivo, et Suomen yleisö olis parempi, ku edellisen keikan, joka oli ollu kuulemma ihan fiasko. Voi raukat.

Siitä sit kuitenki se alko. Se alko. Mä tunsin itteni niin fanifanifanitytöks, että voi hyvä luoja. Huusin, kiljuin, tärisin, meinasin itkeeki. Ensimmäisenä tais 1000 hours kajahtaa kaiuttimista. Sen jälkeen Trift Shop. Sen jälkeen ei mitään muistikuvaa, mä hypin, huusin, lauloin. Ja olin niin fiiliksissä. En taida vieläkään pystyä kirjottamaan tästä kovin fiksusti, mutta. Se on ihan ok

Kesken keikan Macklemore heitti, et se valitsee kaks ihmistä syömään niitten kans bäkkärille. Nää kaks onnekasta päätyki sitte lavalle; kilpailu, kumpi syö ensin minicheeseballs -pussin tyhjäks. Voi sitä naurun määrää. Voittaja sai sit loput sipsipussit palkinnoks ja sai hypätä yleisön joukkoon crowdsurffaamaan. Aika päheetä. Ainii, myös ihana Ray Dalton oli mukana. Tokavikana biisinä oli And we danced, enkä muista koska viimeks oisin innostunu yhestä biisistä niin paljon. Mä hypin niin paljon, niin kauan ja huusin niin kovaa ku kurkusta lähti. Mä en oo ihan varma minkä biisin aikana mä en enää pystyny pidättelemään itkua, eli itkuki pääs. Ja vikaks biisiks jäi Irish Celebration. Oih. Minä pidän näistä herroista musiikkineen erittäin paljon. 
Täs mä nyt toivon, että saan työpaikan, jotta pystyn lokakuussa lähtemään joko Ruotsiin tai Norjaan näitten keikal. Ja mä luulen, ettei Ruissi jää viimiseks suomenkeikaks kyseisiltä tyypeiltä. 
Keikat saa mut tuntemaan olevani elossa. 


Kävin mä sit viellä Biffy Clyron tsekkaamassa, mut olin niin Macklemore-huumassa, etten ollu kovin kykeneväinen mihinkään. Mä vaan hymyilin ja hymyilin ja hymyilin. Ja olin onnellinen. Erittäin onnistunu festivaali, jälleen, niin esiintyjien ku muidenki puitteiden osalta.