sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

It's alright if it makes you feel alive

Tasan viikko sitten kävelin Friends areenalta ulos, ettien Solna Centrumia ja ihmetellen elämää. Tää postaus koskee One Directionia, niitten kahta Tukholman keikkaa (13./14.6.) ja jos sua ei kiinnosta tai et vaan voi sietää kyseistä bändiä, niin on ok jättää lukematta. (Ja sanon nyt tässä vaiheessa senki, että kuvat ei oo huippulaatua, koska kännykkä.)

Mun pikkusisko on ihan hillitön 1D-fani ja sen takii mä keikalleki päädyin. Mä en aluks tykänny noitten musiikista ollenkaan, mut halusin olla kiva, koska tiiän kuinka raastavaa se on jos rakastaa jotain bändiä ja haluu vaan nähä ne livenä. Saikku siis sai kaks lippuu 14.6. keikalle joululahjaks ja sillon myös alko mun aivopesu. Mun ekat ajatukset, niinku varmaan monen muunki, oli että "taas yks teinitytöillä rahastava rakkausällölälly-poikayhtye", vaikka todellisuudessa olin kuullu vaan pari ekaa sinkkubiisii ja muiden kriittisii mielipiteit. Mun mielestä vähän naurettavaa, et oikeesti saarnaan aina kaikil jos joku on musiikin suhteen ennakkoluulonen ja ei jaksa ees ottaa selvää asiasta. Heh. Kuitenki, pikkuhiljaa aloin sitte kuuntelemaan jotain biisejä etten mä keikal ois ihan hukas ja pari pääs jopa starred-soittolistal. 


This is us -DVD One Directionista kuitenki oli se, joka muutti mun käsityksen. Oli hassuu, miten aidoilta ne vaikutti ja kuinka ne on päätyny tohon asemaan ihan sattuman ja hyvän tuurin kautta, fanien ansiosta. Niistä huoku sellanen ilonen asenne, pieni hullunkurisuus ja älyttömän hyvä huumorintaju. Tiiän, et maailmas on luultavasti monta miljoonaa muuta jotka ajattelee samoin, mut ne vaikuttaa just sellasilt ihmisilt, joitten kaa ois huippuu viettää aikaa. Ne on samanlaisia luonteeltaan ku mun kaverit. Varsinki Harrysta mulla oli hirveen ylimielinen kuva, mut nykyään ajattelen sitä ihan fiksuna jannuna. Ok, koska en tiedä mitä mä oikeen selitän enkä haluu kuulostaa kauheelt fangrillilt (ois kiva olla grilli), jätän nää höpinät tähän ja siirryn tarinoimaan Tukholmasta. Mutta tosiaan, älkää tuomitko ottamatta selvää. Kaikesta ei tarvii tykätä, mut jotkut asiat ei vaan oo niinku sä ne näät. 


Me lähettiin kotoota bussilla suoraan Tukholmaan torstai-iltana ja oltiin perillä joskus kaheksan aikaan aamulla. Aluks oli vähän vaikee suunnistaa, tajuta sitä metro/ratikka/lähijuna -systeemii ja muutenki oltiin aika eksyksissä. Loppujen lopuks päästiin kuitenki hotellille ja huoneeseen, vaikka oikeesti meiän ois pitäny päästä vasta kolmelta sinne. Mut oikeesti, se huone oli ihan mieletön, siis toi ikkunalautapenkkitsydeemi, perrrrrrrfect! Ja lisäks maisematki oli mun mielest aika khuul. En oo kauheest hotelleis ollu, mutta olen myyty. Tonne suuntaan uusiks vielä joskus!

Suihkun jälkeen lähettiin sit katteleen kaupunkii ja päätettiin suunnata Solnaan suoraan, "kattomaan valmiiks seuraavaks päiväks jonotustsydeemei". Oikeestihan olin ostanu meille liput myös perjantain keikalle ja Saikulla ei ollu mitään hajuu siitä. Voin kertoo, et se yllätty. Paljon. Ja hekotti ku Väiski Vemmelsääri vappuna. Oltiin tyhmiä eikä jaksettu raahata takkeja mukaan ja täristiin kylmäs tuules ja saatees. Onneks pian kuitenki ovet avautu ja päästiin paikoillemme -vaikkei se tietenkään hirveesti auttanu, ku stadionin katto oli auki. Damn!

Lämppärinä 1D:llä on ollu melkeen kaikil kiertueen keikoil 5 seconds of summer. Mä en oikeen osaa sanoo mitä mielt niistä oon. Ei ne huonoja oo, mut jotenki niistä vaan tulee liikaa mieleen Green Dayn ja All time low:n risteytys ja se hämmentää paljon. Oon siis aika neutraali niiden suhteen.
 5sosin jälkeen oli viel pieni tauko, jonka aikana näytettiin jotain musiikkivideoit ja sit soitettiin mm. Macarena, jonka mukana suunnilleen koko stadion tanssi. Paitsi mä, koska en tiedä miten se menee. Hups.
Ja sitteennnn uaa! Saikku nauro taas ku mielipuoli ja mua melkeen jopa itketti ku One Directionin avausfilmi lämähti ruuduille ja kaikki kilju. Huh.


Mä aattelin, et niillä vois olla joku tarkkaan mietitty show, mut sit ne pelleiliki lavalla, hyppeli pitkin poikin ja oli oikeesti viihdyttävii. Jotkut asiat kuulemma toistuu melkein kaikkialla (terveisin 1D-tietopankkini Saikku!) ja varmasti myös noi kliseiset "WE LOVE YOU, WE ARE HERE BECAUSE OF YOU!!" -välispiikit kuuluu kaikkialla, mut tolleen yleisesti ottaen ainaki vaikutti tosi rennolt keikalt. Ne veti yhteensä 24 biisiä ja sen lisäks lauantaina vielä Abban Mamma Mia!:n ja kaikki ruotsalaiset sekos, heh! Mietin, et jos ne tekis tollee suomes, nii vetäiskö ne jotain Kari Tapioo, Cheekkii vai Lordii ja sit vaa hymähtelin itekseni.

Oon tosi monelt kuullu ja lukenu, et Zaynin lavaesiintymises ei oo kauheest kehuttavaa, mut tuol se oli molemmil keikoil mun mielest hyvin messis, vaikka vähän vähemmän 'esillä' ku esim Harry ja Niall, mut must se on ihan ookoo. Tykkäsin myös siitä, et niitten äänet kuulosti livenä ihan yhtä hyvältä ku levylläki. Kun joku jossain oli kritisoinut ja sanonut, että koko bändi kuulostaa ihan tyystin eriltä ja että varmaan levylle niitten ääniä muokataan hirveesti. Mut mä en ainakaan huomannu mitään eroo. Eikä se ois haitannukkaan, ku meno oli yleisesti ottaen ihan huikee. Ei siel oikee voinu muuta ku hymyillä, laulaa mukana ja hyppii, tanssii, riehuu. 
Oon myös lukenu ihan hirveest valituksii siitä, että Directionerit on hulluja ja keikoilla on hirveen ahistavaa, tönitään ja hakataan muita sairaalakuntoon. Tietty tuollaki ihmisiä haettiin jatkuvasti pois, mut en usko sen johtuvan pelkästään yleisöstä. Nestehukka, kuumuus ja oman idolinsa näkeminen voi ihan yhtä hyvin aiheuttaa sen heikotuksen. Mulla ainaki on ollu paljon tukalampaa esim. Cheekin keikoil, enkä ees ollu tuol kovin takana! Joten kehotan kaikkia vaan rohkeasti lähtemään permannolle, jos istumapaikka kuulostaa liian tylsältä. 

Kaikin puolin mulle jäi ihan älyttömän hyvä fiilis ja kuva koko bändistä, niitten yhteishengestä ja kaikesta. Jollain tapaa myös ihailen niitä, mikä tuntuu aika hassult koska oon niitten kans samaa ikäluokkaa, mut ei voi mitään. Sain taas vaan lisää tarmoo uskoo omiin unelmiin ja motivaatiota tehä työtä niitten eteen, voi saavuttaa niin uskomattomii asioita ku jaksaa vaan yrittää. Mun on ihan pakko myös sanoo, että ihan tajuttoman uskomattomat valot ja tahtoisin vain kuvata One Directionin keikkaa kunnon kameralla. Aamen. Varmasti eksyn noitten keikalle vielä uusiks, jos joskus tulee mahdollisuus.


Ruotsissa me ei ehitty oikeestaan mitään muuta kokemaan, oltiin Sunnuntaina niin väsyneitä ettei lähetty raahaamaan laukkuja pitkin Gamla Stanii ja muita ihania paikkoja, mut pyörähdettiin silti Tukholman keskustas. Perjantai-iltana me eksyttiin ja meinasin saada hermoromahduksen, kunnes sit ihanat bussikuskit neuvo meitä (voisko suomalaiset kuskit olla yhtä ystävällisiä, kiitos!) ja sunnuntai-iltana ku hypättiin junaan, onnistuin pudottamaan meiän juna- ja bussiliput penkin väliin ennen lippujen tarkastust. Niitä ei saanu sieltä mitenkään, mut onneks konnari usko meit ja saatiin jäädä paikoillemme. Se tost matkast ois viel puuttunu, ku meiät ois heitetty junasta ulos. Bussiliputki saatiin ostettuu ja päästiin lopult kotiin ihan kunnos, vaikkakin yliväsyneinä. Must tuntuu et mulla on vieläki univelkaa tuolta, mut en voi sanoa katuvani. Huippureissu!


Ps. Moments oli ihan tajuttoman ihana livenä, en tiedä miten yhtä kappaletta voi rakastaa näin kovin. 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Brädin III -levyn julkkarit!

16.6. julkastiin vihdoin Brädin kolmas sooloalbumi jota me oltiin porukal ootettu jo hyvä tovi.
(Levyn voi kuunnella youtubesta tai Spotifysta sekä ostaa mm. iTunesistaLevykauppa Äxästä tai paikkakunnasta riippuen omista levykaupoistanne.

Meillä oli pienen porukan kesken pieni ylläri Brädille ja moni meistä varmaan jännitti ja ootti sen antoa vähintään yhtä paljon ku ite levyä. Mä hyppelin Ellin luona malttamattomana ja toivoin vaan et kello näyttäis jo kuutta. 
Kuuden mais me tavattiin hotellin yhteydes olevas kahvilas, laitettiin kaikki kuntoon ja käytiin läpi et mitenkäs tää homma nyt oikeen hoidetaankaan. Viimiset puol tuntii ennen Brädin ryhmittymän saapumista oli t-u-s-k-a-a ja välil erehdyttiin jo luulemaan hissist tulevii mummoi Brädiks, heh! Meil oli pari soluttautujaa (eli toisin sanoen kaikki keikkaryhmästä tiesi tästä, paitsi herra ite). 

Illan kulkua voi seurata pienesti videon muodos jos haluaa;

Sit ku meiän sisäpiirin kätyrit ohjas Brädin oikeeseen paikkaan, mul on ollu pääl niin iso jännitys etten muista ees kaikkee. Toi tuntu kauheen pitkält ja piinaavalt jotenki vaa seistä tuol hiljaa, mut loppujenlopuks koko hommaan meni alle tunti pienine jutteluineen ja kuvienoton kera. Okei, en mä ees osaa kertoo tosta sanoin, kattokaa toi video! Haluun viel sanoo, että kiitos koko #teambrädi -jengi, ootte ja ollaan kaikki niin mahtavia persoonia, että ihan herkistyttää. Mahtavaa olla osana tällästä. Harmiksemme kuitenki kaikki lahjaan osallistuneet ei päässy paikalle, mutta meitä oli vielä 15 lisää. 

Tosta ilta jatku -yllätys yllätys- Heseen (Wadap Hesburger, alatteks sponssaa meiän keikkamatkoi? :DDD) , jonka jälkeen  osa meist suuntas Shakerin fanitapaamiseen ottamaan parit yhteiskuvat ja vaihtaan kuulumisii myös Mikaelin kans. 








Ton jälkeen lähettiin keikalle. Tykkäsin hirveest et Chung oli MG:n mukana, vaikken mä kauheesti sen biisei tiiäkkää. Oli kans ihan huippukiva ylipäätään olla Miksun keikal, ja kuulemma riehuin ihan älyttömästi :-D Mut muli oli kivaa, joten tottakai mä hypin! 



Sen jälkeen saatiin viel hetki ootella, kunnes Brädi ja Meissi hyppäs laval Kometin tahdittamana. Uusei biisei tuli oikeestaan melko kiitettävästi, mut myös vanhoi kuultiin. Tykkään. Mun mielest Brädin settilista on eläny täs neljän vuoden aikana paljon enemmän, ku esim Cheekin, jolla on 5 levyllistä enemmän biisejä. Tai sit se vaan tuntuu silt, mut kuitenki! Jos settilista pysyy tollasena ku tuol oli, niin mä olen erittäin iloinen. 
Anna palaa oli ihan huippu, samaten Aamupalaa. Ja kaikki?????? Teen tän näin toimi kans livenä, ja mä oikeestaan rakastuin kyseiseen biisiin vast keikal kunnol. Oih voih. 

Käykää ite Brädin keikalla, niin tiedätte mitä tarkottaa ku sanon, että jos jonkun, niin Brädin keikat paranee kerta kerralt. OLEN PUHUNUT.






Mikäli kiinnostaa, lisää kuvia löytyy täältä!

Siinä vasta kysymys, ollako vai eikö olla?

Kuukausi sitte (hui, ku aika menee nopeeta!), 9.5., otin suunnaks Helsingin, puolen vuoden jälkeen. Olin niin innoissani, et en oikeen saanu ees nukuttuu. Samana päivänä tuli ulos mm. Nikke Ankaraa, Uniikkii ja Janne Ordénia. Junas mul soi oikeestaan vaan noi repeatil ja naureskelin itekseni. Tampereelt junaan hyppäs Sofia ja siin reilu tunti vaihettiin kuulumisii. Oli hassuu, mut silti ihan huippuihanaa nähä pitkäst aikaa!

Helsingin asemal meit ootteliki jo Elli, Johanna, Laura ja Riina, ja sattumalt törmättiin siel Brädiinki. Pahottelin kauheest ku en seuraaval viikol olleisiin julkkareihin 'pääse' pääsykokeen takia. Se reaktio tohon oli niin sydäntäriipivä, et teki mieli itkee, yhyy. No mut kuitenki, tosta suunnattiin sit Kamppiin, käytiin nopsaa kaupas, jätettiin tavarat kaappiin ja suunnistettiin vihdoin syömään. Täs jossain vaihees myös Katri ja Jasmin liitty meiän joukkioon (vaik allaolevas kuvas niit ei näykkää??? Must ne oli kyl jo tos vaihees saapunu. Kai!)


Hesestä me jatkettiin Sainttiin vähän mielenkiintosii ja kyseenalaisii sattumia kokien, mut vihdoin alko taas hymyilyttää vaik taivas repes niskaan ja paikan X järkkäri C oli melkoinen V. Tässä Teampäivystäjät sateelta suojassa Saintin katoksen alla: 



Jannee lämppäs flowboysfam, jost mul ei valitettavasti oo kuvii. Oli hassuu nähä niittenki keikka pitkäst aikaa, ei oo tullu kauheest kuunneltuu tota uutta musaa. 
Sit vihdoin Jannen keikka alko, mä tykkäsin ihan hirveesti. Uusii biisei oli tajuttoman monta, ja must tuntuu et uus levy on jopa parempi ku tää aiempi, jota ei koskaan julkastu. Hyvää kannattaa oottaa, vai mitä?
Edelleen pari kymppilinjan biisii kuulu settilistaan ja meiän iloks Minän aikana ekaks hyppäs Sami lavalle, mikä onki jo melko tuttu näky aina välil. Mutta! Pienen suostuttelun ja innostamisen jälkeen Nikoki uskaltautu vetää oman versensä, nähtiin siis koko Kymppilinja laval. Awww! Viimekerrasta on ikuisuus. Must tuntuu et koko eturivi sekos siin vaihees, hups.
Kiitos Jussil, Jannel ja muil tyypeil ihanast illast.









 Seuraavana päivänä lähettiin Vantaalle Johannan ja Ellin kans, ensin katottiin Suomen (kamalaa) peliä ja sen jälkeen hypättiin ovest ulos katteleen Brädin keikkaa. Hassuu, et ihmisii oli niin vähän suhteutettuna siihen, et keikka oli tosiaan ilmanen ja helppojen kulkuyhteyksien pääs pääkaupunkiseudul asuvil. Keikka oli hauska, perus Brädikeikka kaikkine hauskoine välispiikkeineen. Keikan jälkeen siel oli hirvee tungos, ku kaikki pikkuset pyys nimmareit ja kuvii, awwww! Halmela ja Komet joutu kans ton joukkion uhriks ja siel ne koko keikkaryhmän voimin kirjotteli varmaan 5 nimmarii/lapsi. 

Vaihettiin nopee kuulumisii, räpsästiin kuva ja lähettiin 'kattomaan euroviisuja'. Todellisuudes me kaikki nukahettiin viimeistään 15. esiintyjän kohalla. Kai. Mut oli kivaa ja vähän hassuuki olla junnukeikal.





Sunnuntain me oikeestaa vaan nukuttiin, lagattiin ja valmistauduttiin seuraavan päivän pakkailuihin. Maanantain me suunnattiin Helsinkiin joskus kahen mais ja lähettiin piknikin kaut Justin Timberlaken keikalle.
Mä oon Timberlakee kuunnellu enemmän peruskouluaikoina, mut siit huolimatta toi keikka oli ihan sairaan mahtava, show oli hienosti rakennettu ja se liikkuva lavarakenne oli hienoint mitä oon varmaan koskaan nähny. Ihana, et se veti niit vanhoi hittei, mut myös uudempii biisei. (No, yleensä jos kiertueen nimi on sama ku uuden levyn, siel vedetään niitäkin biisejä.)
Mä en osaa ees kuvailla sitä, tahdon vain mennä Justinin naurun kanssa naimisiin, silittää sen sänkeä ja kuunnolla niitä oih, sulosointuja. 





Tuolta lähettiin Ellin kans bussil kohti Jyväskylää, jos sit keskiviikkona käytiin viel tsekkaamas Elastisen keikka Tikkakoskella. Noiki oli pitkäst aikaa kiva nähä, mut jotenki hirveen hassuu, ettei Timo oo enää mukana tuplaamas. Vaik toisaalt, tykkään siit et Ewokki tuplaa, koska sen ääni on rakkautta. (Jos ette oo viel kuullu, nii kuunnelkaa Pommi3 -albumi, siel on Ewokiltki yks biisi!) 
Ja pakko kyl myöntää, kyllä mä vaan Fintelligenssiä ikävöin. Kumpiki on kiva soolona, mut ei Genssii voita mikään.



Oli melko keikkatäyteinen viikko, mut kerrankos sitä revittelee, ku pääsee pois täältä lehmänlietehajujen keskeltä. Kiitos kaikille mukavasta reissusta!