perjantai 26. syyskuuta 2014

Keikkamuussin kirjoittajat esittäytyy: Katri

Päätettiin kaikki kirjottaa itsestämme vähän tänne kun ei mekään Sussen kanssa koskaan virallisesti olla esittäydytty joten tässä ois nyt sit mun osuus :)


Katri, 24v, Suomirapin sekakäyttäjä.

Oon opiskellu ammatikseni lähihoitajan mutta oon tällä hetkellä sellasessa vähän niiku "pikaruokaravintolassa" töissä. Yleisimmin ihmiset kuvailee mua sosiaaliseksi, avoimeksi, puheliaaksi, hauskaksi ja rennoksi tyypiksi, sanoisin että ovat aika pitkälti oikeassa. Asun mun pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa yhdessä meiän omassa kodissa kahden kissan kanssa. Oon vasta hiljattain tutustunu mun velipuoleen ja sen perheeseen ja muita biologisia sisaruksia mulla ei ole. Oon kasvanu kylläkin perheessä jossa on aina ollut muita lapsia joten tottunut aina olemaan ihmisten ympärillä enkä oikeestaan edes viihdy yksin. Tässä nyt tällein yleisesti musta, kysykää kommenttiboxissa tai esim ask.fmssä (mhkfntt) lisää jos haluutte enempi tietää. Seuraavaks vähän tätä musaan yms liittyvää infoo.




Mulle tää musiikki kolahti jo yläaste aikaan. Sillon joskus noin 12 vuotiaana kattelin mun silloista isovelihahmoani ylöspäin ja ihmetellen kuuntelin sitä englannin kielistä rap musiikkia mitä hän paljon tietokoneelta soitti. Aina välillä sillon tällöin siellä seassa oli muutama suomenkielinenkin biisi. Jotkut biisit kuullosti sitten niin kivalle että kävin aina kysymässä että mikä tää on ja sitten kun itse kävin koneella tein itselleni soittolistaa niistä kivoista kappaleista.  Siellä oli mukana muun muassa Fintelligensin Voittamaton ja Kellareiden kasvatit ja Kapasiteettiyksikön A-ay ja Tää on mun stadi. 2003-2004 oli sitä aikaa kun kuuntelin paljonkin Cheekin ja Royal Familyn levyjä ja tutustuin viel enemmän tähän genreen. Myönnän myös sillon samoihin aikoihin kuunnelleeni myös Pikku G;tä mut vaan sillon räjähdysvaara aikaan, se seuraava levy ei enää vedonnu muhun.



Innostuin myös Suomihiphoppia levysarjasta ja mulla onkin edelleen niitä useita tallessa. Siitä koko ajan pikkuhiljaa enemmän tuli mukaan sit artisteja mitä kuunnella. Mulla ei ala-ikäsenä ollu sillon mahdollisuuksia edes käydä keikoilla, muutamaa selvä perjantai konserttia lukuunottamatta. Jotenkin kuitenkin sillon jo huomasin miten siistiä se live musiikin fiilistely on ja sitten täysi-ikäistyttyäni pikkuhiljaa enemmissä määrin tullu noita keikkoja kierreltyä.



Mulla ei koskaan oo ollu mitään sellasta että fanittaisin vaan yhtä ja ainutta bändiä tai artistia, oon aina ollu tällänen; tykkään monista tyyppi. Lapsenaki muistan ett toiset tykkäs esim Bsb:stä ja toiset Spice girlsistä. Mä tykkäsin molemmista käytännössä yhtä paljon. Sama on jatkunu edelleen yhä tänä päivänä, ei oo mitään yks ja ainut fiilistä kenestäkään artistista, vaikka toki toiset on tietyllä tapaa tärkeempiä mulle kun toiset. Mut jos nyt pitää vähän listata että mistä ylipäätään tykkään niin tässä tulis nyt sit osa: Janne Orden, Brädi, Redrama, Aste, Flowboysfam, Mikael Gabriel, Cheek, Ideaali&Jay who?, Uniikki, JVG ja Tuomas Kauhanen noin niiku esimerkiksi. On toki paljon muitakin ja kaikkii ei voi ees muistaa luetella mut kuten todettua oon moniruokainen :D

Jos törmätään kylillä tai keikoilla ja tunnistatte meikäläisen ni tulkaa rohkeesti nykäsee hihasta ja jututtaa. On aina kiva tutustua uusiin ihmisiin :)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Redrama, Silent gig


Viime lauantaina matkattiin Nosturiin Helsinkiin ainutlaatuiselle keikalle. Kyseessähän oli siis Redraman niin sanottu Silent gig eli kaikki ääni laulusta taustaan ja soittajiin kuului yleisölle ainoastaan paikanpäällä jaetuista langattomista kuulokkeista. Mun mielestä toi oli tosi hauska jo pelkästään ideana ja siks se oli pakko päästä paikanpäälle kokemaan.



Oltiin hyvissä ajoin jo Nosturilla ja istuksittiin siellä sivustalla jonkun aikaa. Joskus puoli kymmenen aikaan mä siirryin siihen eturiviin odottelemaan kun siinä sattui mukavasti vielä tilaa olemaan. Joku nainen kävi ennen keikan alkua antamassa ihmisille vielä pikaisesti ohjeita koskien niitä kuulokkeita.





Sitten se jo alkoikin, bändi asteli lavalle ja alko soittaa, Lasse kurkisteli verhon takaa. Mulla oli käytännössä koko keikan ajan ne kuulokkeet sillein päässä ett toinen korva peittyi ja toinen ei niin kuulin hyvin sen itse keikan ja sitten kuulin myös yleisön laulun. Mut se syy miks pidin niitä sillein päässä oli oikeesti se että mun oli tosi vaikee hahmotaa miten kovaa mä ite laulan jos mun korvat oli kokonaan peitettynä enkä halunnu yksin huutaa siellä salissa joten noin pystyin kontrolloimaan omaa äänenvoimakkuuttani, hehe.



Keikka itsessään meni hyvinkin normaalilla kaavalla mihin jo kesän liveissä totuin. Muutama vaihdos tais settilistassa olla mut pääosin sama. Turn aroundii ei mm kesällä kaikilla keikoilla ainenkaan esitetty mut oli niin kiva kun se tuli tuolla. Angelin aikaan itkeä tihrustin taas ihan huolella mut se on kai ihan ok. Oli hauskaa myös huomata etten ollut ainut joka lauleli kaikki biisit mukana eikä vaan kertosäkeitä tai tunnettuja sinkkubiisejä niiku monesti on tupannu vähän olee hehheh. Mut siis eihän keikoilla tarviikaan osaa emmä sitä sano, ja mulle nyt tarttuukin nii nopeesti aina lyrsat ett hups. Nii asiaan palatakseni niin koko keikka oli tosi jees, siel oli kiva tunnelma ihmiset vähä jopa heilu siel musiikin tahtii, mukavan rentoo.


Keikan jälkeen lähettiin melkeimpä suoraan ulos, käytiin hakee takit autosta ja ooteltiin siinä pihalla. Joskus vaille kakstoista Lasse käveli siellä sisällä ja huomas mut siinä pihalla ja tuli moikkaa. Vaihettii muutama sana, otettiin kuvat ja kiitettiin mukavasta keikasta.

Siitä päädyttiin sitten loppujen lopuks jonon ohi Big chipseille Adamsiin moikkaamaan vielä Sebbeä ja Jussiakin. Tulihan siinä samalla tietty moikattua myös Tomi, Tph, Teemu ja Saksela. Ihan onnistunu reissu ja suht ajoissa oltiin jo ajelemassa kotia kohtikin.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Keikkamuussissa uusia tuulia

Lyhyessä ajassa on ehtiny tapahtumaan hirveesti ja kaikkea siistiä on tulossa.

Ihan ensteks, päätettiin yhteistuumin, että saadaan blogi aktiivisemmaks ja värikkäämmäks ku lisätään pari kirjottajaa. Niinpä Katrin ja Sussen lisäks blogia kirjottaa nykyään myös sekä Sofia että Jasmin. Välkommen!

Toinen iso muutos on Sussen muutto Englantiin, jossa vierähtää ainakin seuraavat 10kk. Mitä mieltä lukijat on, haluutteko kuulla myös Englannin päässä käydyistä keikoista? Anyway, sellasia on kuitenki tulossa, halusitte tai ette. HA. Jos haluutte kuulla jonkun tietyn artistin tai bändin keikasta ja tiiätte niitten kiertävän Englannissa, vinkatkaa!

Pariin otteeseen on uusista kilpailuista kyselty, joten kerrotaanpa nyt ihan yleisesti; niitä on tulossa. Mahtavia palkintoja luvassa. Meil on ulkopuoliselt taholt luvattu pari aika mageeta juttuu, kuhan lukijoit tulee tarpeeks. Joten klikatkaas itsenne mukaan ja vinkatkaa myös kavereille.
Seuraava kilpailu järjestetään, ku ollaan saavutettu 50 lukijan raja!

Ja nyt, rakkaat lukijamme, haluamme kysyä teiltä, mikä teitä kiinnostaa? Mistä haluaisitte lukea? Löytyykö mielenkiintoa uusille artistihaastatteluille (ens kesänä todennäkösesti tulossa myös videohaastatteluita!) ja kenestä ehdottomasti haluaisitte lukea? Tehdäänkö kysymyspostaus, vai haluutteko esimerkiks lukee muista faneista, jos alotetaan jonkunmoinen #rakkaudestlajiin -niminen sarja, johon haastatellaan aina kuukausittan yhtä artistin X fania? Ideoita otetaan vastaan ja pyrittään toteuttamaan mahdollisimman monia. Kommenttiboksi on teidän!

maanantai 8. syyskuuta 2014

SUPASOUL 2014

Vihdoin voi sanoa, että kesän festarit on nyt ohi (vaikkakin Englannissa on ihan kesä vielä!). Reilu Viikko sitte Joensuussa järkättiin taas jälleen Supasoul, joka on suht. tuore (since 2011) urbaaniin musiikkiin keskittyvä festivaali. Toki kokoonsa nähden vielä ihan lapsen kengis mm. Summer Uppiin verrattuna, mut mahtavaa et tollast järjestetään muualki ku vaan etelä- tai keski-Suomessa. 
Mahtavaa nähä, miten toi kehittyy vuos vuodelta, kokeillaan uutta ja on otettu moni asia huomioon. Ite oon siis käyny joka vuos, viime kesää lukuunottamatta, ja mä suosittelen. Jos ens vuoden elokuussa tekee mieli ottaa kaikki irti kesän lopusta, suunnatkaa Joensuuhun!

Tänä vuon mul oli ihan hirveesti kavereita mukana, huippuu nähä kaikkii viel kerran ennen piiiitkää taukoo. Ekaks menin hotellil moikkaamaan Jasminii, Katrii ja Sofiaa ja siit sit pyöräilin alueel Saikun kans oottelee Ellin seuruet. Junon keikka oli jo alkanu ku päästiin sisäl, mut ei sit oikee lähetty siihen mukaa, katteltii kauempaa millanen meno siel on ja siit sit pikkuhiljaa siirryttiin lähemmäs lavaa ku Ordénin Janne oli alottelemas. 

 Huomatkaa meiän tatskat. All Rähinä everything. 


Mä kävin nopsaa räpsäsemäs parit kuvat lavan edustalt ja sit tulin takas takariviin Ellin ja Saikun seuraks. Oli ihan älyttömän hyvä keikka, jengi oli alus vähän jäässä, mut kyl se meininki siit sit pikkuhiljaa loppuu kohden lämpes. Janne julkas samana päivänä uuden Tuhatta -singlensä, mut harmiksemme Redrama ei ollu viel alueel joten ei tullu feattaamaan siihen. Siitä huolimat sekin biisi otettiin vastaan erittäin hyvin ja mua vaan hymyilytti ihan hirveesti. Olin niin ylpee ja onnellinen Jannen puolesta, viimekeikat on ollu niin kovii! Mul on tunne, et nyt se haippi alkaa kasvamaan,
Käykää tsekkaamas Tuhatta sekä muut singlet, ellette oo sitä jo tehny. Tai vaikka oisitteki!
(hahaah, hirveesti mainostusta tässä postauksessa, mut hyvii asioit on kiva suositella!) 


Jannen jälkeen esiinty Solonen&Kosola ja Ruudolf, Karri Koira & Musta Barbaari. Me lähettiin siin välis syömään heseen ja haettiin myös lisää vaatetta päälle, sillä oli jo aika vilposaa. 
Parin tunnin jälkeen Redrama hyppäs lavalle ja veti, kuten aina, ihan jäätävän keikan. Hyvällä tavalla jäätävän, mahtavan, huikean, miten sitä nyt kuvailis. Tykkään siit, et Redriksel on nykyään livebändi ihan vakiokamaa, se tuo keikkaan ja musiikkiin lisää eloo. Rakastan myös sitä, et se vetää aina niitä vanhojaki biisejä, mistä usein suurin osa jengistä on vähän hämillään. Mut silti, esimerkiks I don't know what to tell you on vaan niin hyvä! 



Keikan jälkeen kävin nopsaa moikkaamas Lassee ja kysymäs, et jos se pystyis tulee jonneki moikkaamaan Katrii ja muit tytsyi, ja siin samas jutskasin sit Kometin ja Meissin kaa jotain, pitkästä aikaa. Brädil oli samana päivänä Helsingissä NRJ Workout, mist sen piti suoraan lentää Joensuuhun, kone laskeutu n. vartti ennen keikan alkuu, ja aattelin et sielt kyl kiipee väsyny mies lavalle. Mutta kuinka väärässä olikaan, keikka oli ihan yht energinen ku aina  ̶ ellei jopa energisempi.
Rakastan edelleen sitä alkurummutusta jonka Komet soittaa ennen ekaa biisii, tykkään miten paljon noista kaikista huokuu kuinka ne rakastaa työtään ja alkaa vaan väkisin hymyilyttämään.
Olin jo melkeen unohtanu kuinka rakastan keikoil valoja, kesäl ku on ollu niin valosaa ettei mikää näy kovin hyvin. Mut nyt oli jo hämärtyny niin paljon, et kaikki valonsäteet oikee pongahti esiin kaikkine väreineen. Oih. 
Oltais Ellin kans haluttu kuulla taas potpuri jota vedettiin keikoil ennen uutta levyy, mut tiedettiin sen jääneen pois keikkasetistä joten oli ihan ookoo. 
Oonks aiemmin sanonu, miten tykkään Brädin monipuolisest settilistast? 



Keikan jälkeen moikattiin viel Brädii, Komettii ja Meissii ja sain sanottuu heipat ja parit kivat jäähyväiskuvatki räpsittiin. Törmäsin viel Redramaanki, joka tokas "Sä näytät hyvinvoivalta, onnelliselta", josta tuli kiva fiilis. Mä olin onnellinen. Olen edelleen. 
Kaikki tsemppas ihan hirveest ja sain miljoonii halei varastoon, kai mä oon tämänki joskus sanonu, mutta mulla on maailman paras esikuva keikkaryhmineen. Oi, mikä onni. 

Supasoulin jälkeen törmättiin viel Ordéniin keikkaryhmineen ja saatiin vihdoin kuva, mis ollaan kaikki neljä koko ryhmän kans. Huomatkaa CaraÅken hieno lainahattu! Juteltiin hirveesti kaikest, mm. Keikkamuussista ja tulevista skaboista, voin sanoo että harmittaa ihan vietävästi etten ite voi niihin osallistuu. Kannattaa pysyy kuulolla! 



Sit viel hengailtiin hetki Sofian, Katrin ja Jasminin kans, suunniteltiin tulevaa ja palaveerattiin mm. edellisen skaban voittajaehdokkaista ja kaikesta muusta kivasta, kunnes oli tytöillä aika suunnata takas Mikkeliin.
Oli mahtava ilta, kannatti lähtee. Oon hymyilly ääneen kyseisestä päivästä asti. KIITOS!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Keikkamuussin musasuositukset: 7

Näistä on ollu nyt vähän taukoo hirveen kiireen takia, mut nää on ollu aika tehosoitossa nyt viimeaikoina. Meissin Koti-ikävää ja Ideaali&Jay Who? - Afrikan tähti julkastiin nyt perjantaina, hyvää kannatti odottaa! Myös Kuningasidean uus albumi, Nimi on enne julkastiin samana päivänä, tätäki on saatu tovi odottaa, enkä kyllä pettynyt näihinkään biiseihin. Peilitaloo ne joskus veti keikoil, tykkäsin jo sillon ihan älyttömästi. Kandee tsekkaa koko levy, ettei missaa mitään. 

tiistai 2. syyskuuta 2014

Kelasin rokkaa stadionin x2!

Nyt ne on sit ohi. Jaren keikat. Mut jotta ei menis synkistelyks ni palataan vähän niihin fiiliksiin. Mä kerron nyt koko viikonlopusta ihan vaan omana kokemuksena.  Varotan myös jo nyt että tästä tulee pit-kä.


Torstaina alkuillasta matkattiin pk-seudulle ja päädyttiin muutaman mutkan kautta stadikan luokse kattoo että mistä sinne sitten ensinnäkin mennään sisään ja fiilisteltiin siinä samalla soundcheckiä. Jasmin lähti siitä sit jonkun ajan päästä viemään pari kaveriaan kallioon ja meni siitä kumminsa luokse nukkumaa. Mä päätin jäädä aineki hetkeks sinne pyörimään. Päädyin lopulta sinne tornin vierelle venailemaan muitten kanssa ett saa moikattuu Jaree ja muuta porukkaa. Kun pojat oli lähteny ni me mentiin kasaamaan Julin, Raisan, Jeminan ja Ainon kanssa niille telttaa. Käytiin mäkissä syömässä ja istuttiin teltan edustalla jutustellen kaikkee tosi fiksua siinä yliväsymystilassa.


Joskus kahen jälkeen mentiin telttaan, tytöt oli kivan vieraanvaraisia niin pääsin niitten eteiseen nukkumaan. Nukuin sellasia 10min pätkiä, yhteensä kuitenki varmaa about tunnin. Kuuden aikaan nousin ylös ja ihmettelin ku media oli jo parkkeeraamassa siihen. Huomenta Suomi kävi jututtaa siinä joitain ekana tulleita tyttöjä ja lopulta päädyin iteki ainekin neljään haastatteluun. Jasmin tuli seittemän aikaan aamulla meiän seuraan ja siinä koomattiin sit koko päivä välillä vähän jotain syöden ja jutustellen.


Mua ei edes jännittänyt juurikaan, ei ainenkaan ennen kun meiät vihdoin laitettiin jonomuodostelmaan ja päästiin niihin "karsinoihin" odottelemaan ovien avausta. Se tunne kun kädet alko hikoilla, sydän hakkaa ihan hullunlailla ja mahanpohjaa kipristelee, mietit vaan koko ajan että entä jos mä kaadun tai lippu ei toimi tai käy jotain enkä pääsekään eteen. Järjestyksenvalvojat tuolla oli ihan huippuja, ne piti meiän puolia ja huolehti jo yölläkin ett kaikki on hyvin. Ne teki ihmisille selväksi että mitään ryntäystä on turha tehdä, eikä kukaan oikeestaan juossut missään vaiheessa, käveltiin vaan tosi nopeesti. Mä jäin turvatarkastukseen hetkeks jumiin ku mun piti palata heittämään pullon korkkini roskikseen ja kaikki juomat kuohu mun ja lippuni päälle. Onneks lippu kuitenkin toimi ja pääsin eteenpäin. Kuumotti kauheesti nähä kun ihmiset menee vaan jo siellä, sun edellä. Teki aika paljon mieli juosta, mut tiesin häviäväni juoksukisassa enkä halunnu aiheuttaa hysteriaa enempää joten tyydyin pikakävelyyn. Onneks Golden circlen portillakin kaikki suju nopeesti ja ne vaan anto sen rannekkeen että saa ite laittaa. Jasmin oli päässy eturiviin jo kun mä siihen hädissäni äkkiä vielä sujahdin, luojan kiitos sitä helpotuksen tunnetta.


Oltiin melkeinpä parhailla huudeilla siinä catwalkin ihan melkein päädyssä mut kuitenkin sivulla, siitä näki jokapaikkaan. Se lava oli niiin iso ja hieno ett fiilis oli vaa WOU. Fiilisteltiin musaa siinä ja kohta JVG hyppäskin jo lavalle. Oltiin niin haipeissa ja hypittiin ja huudetttiin vaa kaikki biisit fiiliksissä mukana. Mut onks kenenkään muun mielestä ihan vähä hölmöö se että Supporting act tai warm up act eli suomeks sanottuna lämppäri ei saa käyttää koko lavaa, mm just catwalkii, ei ainenkaa millään keikalla millä mä oon ollu ni oo saanu. Mut keikka oli tosi jee-ees ja tuntu ett se aika meni niiin nopeesti.


Kohta screeneillä alko pyöri se alkunauha ja ihmiset huuti ja mua nauratti ja itketti. Sit ihan ku tyhjästä Jare ilmesty siihen catwalkille meiän eteen. Se tunne. En unohda. Hypittiin koko Sokka irti ja oikeestaan kaikki ne ekat biisit. Jossain vaiheessa jäin vaan tuijottaa niitä valoja ja kuuntelee sitä äänentoistoo, kaikki toimi upeesti. Sit taas jatku, hypittiin, fiilisteltiin, huudettiin. Täydellistä. Syypää sun hymyyn asti mä vaan fiilasin ja nautin siitä showsta mut sillo tuli jo tippalinssii, samoin kun Yasminen ja Jaren upee duetto Kato mitä sä teit -biisistä, hui, kylmätväreet vieläki.


Mut mun kyynelkanavat aukes totaalisesti heti kun kuulin parempi mies biisin ekat tavut. Siitä ei vaa tullu loppua. Itkun seassa hypin ja huusin mukana jippikayjei, ne tekee ja tinakenkätytön. Mut sit se itkeminen alko kaikilla tai siltä ainenki tuntu koska katoit mihin päin vaa ni jengi sun ympärillä itki. Jare tuli seisoo meiän eteen ja katto meitä jotka itkettiin siinä just ennen ku se alotti ekoja sanoja Niille joil on paha olla- biisistä ja sen silmät kerto kaiken. Mun fiilikset varsinki siinä keikan loppupuolella heitteli koko ajan, itketti, nauratti, hymyilytti, olin ylpee, kiitollinen, ilonen, tyytyväinen, surullinen, haikee ja kaikkee mahdollista.


Mä en osaa edes kuvailla sitä showta ja sitä millasta siellä oli. Ne kaikki jotka oli paikalla tietää kyllä mistä mä puhun. Toivon kovasti että tosta tulee dvd niinku on ollu puhe ja ihmiset pystyy fiilistelee jos ei päässy paikalle ja ne jotka pääs pystyy palaamaan niihin fiiliksiin yhä uudelleen sen avulla. Kun keikka oli ohi, oli jotenki tosi "tyhjä" olo hetken aikaa. Siinä kun käveltiin alueelta poispäin niin mietti kaikkii näitä vuosia mitä tässä on mukana kuljettu. Sit havahtu onneks siihen että hei, ei tää ollukaan vielä tässä, me mennään huomenna sinne uudestaan, JES!


Lauantaina mä heräsin joskus puol 12 ja jokapaikkaan koski ihan kauheest, oli tosi kipee olo. Tuntu etten jaksa tai pysty ees nousemaan ylös. Makoilin vaa paikallaan joku tunnin kunnes puhuin Jasminin kans puhelimessa ja tajusin että mun pitäis kohta olla jo menossa. Siitä sit äkkiä väkisin liikkeelle ja yllättäen bussia ei tullukaan ja jouduin juoksemaan junaan. Junalla rauttikselle, rauttikselta juosten metroon ja metrosta suoraan keskelle Uniikin keikkaa Kampissa. Moikattii keikan jälkee Dan nopsaa ja sit lähettiin syömään.


Joskus puolen neljän aikaan lähettiin ratikalla suuntaa olympiastadionille. Tietenkin heti kun päästiin tapahtumatorille niin alko sataa vettä, onneks sadeviitta oli mukana. Vettä tulikin sitten koko Asteen keikan ajan mutta onneks siinä eturivissä ei niin pahasti kastunu ni ei tullu ku vähän sadeviitasta läpi. Keikan jälkee käytiin siinä lavan takana moikkaamassa Jania pikaisesti. Kengät ja lahkeet ihan läpimärkinä mentiin sitten moikkaamaan meiän kavereita jotka sitkeinä jonotti lauantain keikalle. Annoin siinä samalla myös tytöille vähän neuvoja ja ohjausta. Mentiin vielä takasin tapahtumatorille fiilistelee Tuomas Kauhasen keikkaa. Aina on hauskaa kun sulle vilkutetaan lavalta :) Käytiin kuitenkin vielä lavan takanakin moikkaamassa Tuomasta, Mikkoo ja Simoa.



Sit kello olikin jo yli kuus ja päätettiin lähtee suuntaamaan jonoa kohti. Se jono oli tosi epäselvä ja mutkitteli ihan ihmeellisesti eikä sitä jonon päätä löytyny mistään joten päädyttiin sitten vaan tunkemaan jostain kohti. Loppujen lopuks lyöttäydyttiin vähän niiku samaan porukkaan muutaman naisen ja yhen miehen kanssa jotka tyylikkäästi "ohitteli" siinä jonossa, tai meni niitten sellasten nauhojen ali sivuttain ettei tarvinnu kierrellä ja kaarrella kun tuntu että se jono ei etene. Ei sillä että ois sillä yritetty päästä paremmille paikoille, ei vaa jaksanu sitä paikallaan nököttämistä kun jono ei liiku.



 Mentiin sit vessojen kautta taas Goldeniin ja parkkeerattiin siihen ihan taakse. Istuksittiin maassa ja hengailtiin. Kohta taas JVG alotti ja me vaa hypittiin ja laulettiin. Eikä aikaakaan ku Jare oli jo lavalla. Aino ja Riinaki oli siinä osan aikaa meiän kanssa ja vaa fiilisteltiin keikkaa. Mä kuvailin Jasminin järkkärillä ihan innoissani ku en ollu koskaa käyttäny ees sellasta. Oli jotenki niin erilaista kun pysty liikkumaan ympäriinsä. Kävelin ympäri Goldenia vaa räpsimässä kuvii eri kuvakulmista ja voi vitsi. se oli niiin siistiä! Mulla oli niin hauskaa ja vaan imin sitä energiaa mikä siitä yleisömassasta lähti. Enkä koskaa unoha sitä hetkee ku Niille joil on paha olla alko ja vettä alko sataa ihan kauheesti. Se jotenki vaa toimi. Vedin sadeviitan päälle ja vaan fiilistelin tippa linssissä. Koko loppukeikan vaan sato mut ei ees haitannu.


 Timantit ku alko ni mua vaan itketti kun tajusin ett tää on nyt oikeesti tässä, itkettiin Jasminin kans käsikädessä siellä ja jostain ilmesty joku mies kameran kanssa räpsii lähikuvia just sillä hetkellä. Kaikki loppuu aikanaan ja se ilotulistus yhdistettynä salamoihin kun käveltiin stadionilta ulos oli vaa jotain niin hienoo. Mentiin sinne stadionin taakse oottelee ja saatiinkin siinä onneks vielä halata ja kiittää Tomia, Kallea, Kapaa ja Jarea. Laulettiin myös Pete Parkkoselle sen kanssa Etenee biisiä ja se kuvas sitä JVG:lle, en tiiä kyl onks ne nähny sitä tai voisko sitä ite nähä mistää, Haha! Mut jooo ihan täydellinen viikonloppu jota en tuu unohtaa koskaa. En osaa sanoo enempää.


Kiitos jos olit mukana tekemässä noista illoista ikimuistoisia ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti! :)