tiistai 28. lokakuuta 2014

Keikkamuussin kirjoittajat esittäytyy: Jasmin

Mä oon Jasmin 22v lähihoitaja. Mulla on vakituinen työ vanhusten hoitajana. Asun siis Mikkelissä (en Helsingissä niiku jotku vissii luulee).


Aikoinaan mä oon tutustunu tähän räppi shittiin PikkuGn  ja Kapasiteettiyksikön kautta. Sit myöhemmin löysin Finteligensin ja Cheekin ja siitä muutki.

Keikoilla oon alkanu käymää v.2009, enimmäkseen kävin vaa Jurassic rockis Mikkelissä ja kun 18v täytin ni myös baarikeikoilla. Vuonna -13 tammikuussa tutustuin Katriin jonka jälkee keikoilla käynti on ollu hurjaa ja loppua ei näy!



Pelkästään yhtä lempparia en voi sanoa, mulle moni artisti on tärkee! Lemppareihin kuuluu: Brädi, Janne Ordén, MG, Uniikki, Aste, Cheek ,Elastinen, Jvg, Nikke Ankara.
Keikkailusta on vaa tullu mulle elämäntapa, se on vähä niiku #rakkaudestlajiin.




keskiviikko 22. lokakuuta 2014

When you're happy like a fool, let it take you over

Sorry, iPhone-pictures.
Sunnuntaina koitti vihdoin se aika, ku 7 vuoden haaveilun jälkeen näin OneRepublicin livenä. Siis se tapahtu ihan oikeesti. 

Keikka oli 3Arenal, Dublinis ja oltiin Johiksen kaa paikan pääl vaan hetki ennen ovien aukeemist. Se areena oli järkyttävän hieno, koska se oli suunniteltu ilmeisesti nimenomaan konserttikäyttöön ja otettu kaikki huomioon. Permanto oli suht normaali, mut sit istumapaikat oli rakennettu niin, et osa penkeist oli "kattona" permannon pääl, eli toisinku esim. jäähalli ja stadikkakeikois ne istumapaikat oli oikeesti hyväl paikkaa! Ja kaikki oli rakennettu sellaseen puolikuun muotoon, et kaikkialt oli suurinpiirtein sama etäisyys lavaan nähden. Oih, voisiko Suomessakin olla samanlainen? 

Päästiin ehkä kolmanteen-viidenteen riviin, vaik oltiin noinki myöhään liikentees. Hyvä meille!
Lämppärinä niillä oli joku Kongos, josta ei oltu ikinä kuullu. Ne oli kotosin Uudesta Seelannist ja ilmeisesti ekaa kertaa ikinä Irlannis. Kaikki biisit oli aikalail samanlaisii, ei oikee uponnu pahemmin. Yks biisi oli ihan jees ja niitten haitari toi hauskoi viboi, mut tollee muuten tuntu tuskalt seistä siel kuumuuden keskel jalat kipeenä samal, ku edessäoleva tunki hiuksiaan mun suuhun -tahallaan tai tahattomasti, dunno. 
 Sit vihdoin noin puolen tunnin jälkee Kongos lähti lavalt ja teknikot alko valmistelee lauteit pääesiintyjäl. 


Keikan alus niil roikku sellanen samanlainen jättimäinen lakana, ku mm. Kapasiteettiyksiköl Summer Upis 2012 ja Cheekin jäähallikeikoil oli, mut noil oli lisäks viel lavan takaosas valot, jotka heijasti erikokosii varjoi bändin jäsenist. Eli visuaalisesti tosi hienosti toteutettu alust loppuun!
Samanaikasesti ne veti lakanan takaa Light it Upia ja tunnelma alko lämpenee, olin niin innoissani! 
Sit tuli Secrets ja All the right moves, eli vähän vanhempaa tuotantoo, mikä oli tosi kiva. Jotenki harvoin lämpeen keikoil jois vedetään ihan pelkästään uusii biisei -tietty levyjulkkareit lukuunottamat- joten jeejee! Sit tuli What you wanted ja Stop and stare. Noist jälkimmäinen on yks mun kaikkien aikojen lemppari kyseiselt bändilt, joten olin jo niin fileis ku on mahdollista -melkein. 


Sit tuli taas valkonen lakana esiin, teknikot kanto kaikki soittimet pienemmäl laval ihan meiän eteen ja Ryan Tedder kiipes pianon ääreen. Katost valu tollaset valot ku ylemmäs kuvas, tuli heti mieleen Apologizen musavideo ja olin niin hurmioissani et koitin selittää Johiksel jotain samal kuvaten videoo käsi täristen. Huhhuh. Sit alko ensimmäiset sävelet, Ryan lauleskeli jonkun aikaa iteksee, kunnes sellisti hyppäs lavalle. Voi, miten kauniilta se kuulostikaan! Sit tuli kitaristit ja rumpali ja koko bändi oli siin meidän edes, vetämäs yht mun yläasteaikojen soitetuint biisii. En pysty vieläkään sisäistämään sitä. 


Sit yhtäkkii koko bändi katos näköetäisyydelt ja roudarit oli taas puuhissaan, soittimet kannettiin takas päälaval ja Preacher alko soimaan. Tykkään Native-levyst ihan sairaast ja voisin sanoo jokasen biisin lemppariks, mut toi on spessu. Mul tulee siit mieleen ihan oma Pappa ja voioioioi. Olis vaan tehny mieli tanssii ja laulaa ja varmaan teinkin molempia. Come home. Counting Stars. Can't Stop. Au revoir. Feel again. Good Life.
Ja sit tuli se I lived, mitä me Johiksen kaa ootettiin ihan sikana, koska se on molemmille sellanen biisi, joka kuvaa meiän ajatuksii, toiveit ja elämää ja ah, kaikkea. Ja se on kai kans äitin lempparei, joten jei!

Ryanin olemus ja esiintyminen muistutti ihan hirveesti Macklemoree, se hyppi ja juoksi ja muutenki oli yhtä energinen, näytti ihan yhtä onnelliselt ollesaan siel laval vetämäs omii biisejään ja no, nenä ja vaatetuski muistutti kyl aika paljon tota mun lempparijenkkiräppärii. 

Love runs outin aikana me lähettiin taaksepäin, koska siellä oikeesti oli järkyttävän kuuma ja huono ilma, heikotti ja väsytti ja samal tärisin onnesta. Käytiin tsekkaamas fanikamat ja mentiin istuu, kuunneltiin If I lose myself ja parit coverit ja lähdettiin erittäin onnellisina ja tyytyväisinä -joskin tuskaisina kävelemään kohti Dublinin keskustaa. 

Mä tiedän, etten osaa ollenkaa antaa oikeutta tolle keikalle, jokasen pitäs kokee se ite. Tuntuu edelleen ihan utopistiselt, et yks pitkään Must see -listal roikkunu bändi on nyt yliviivattu. Että mä voin sanoa kokeneeni ton kaiken. Ja taas voin kertoa, kuinka yks bändi lisää inspiroi ja motivoi mua tekemään töitä unelmieni eteen. 

Kuten jo sanoin, visuaalisesti täydellinen esitys alusta loppuun. Mutta niin myös kaikilta muilta osa-alueiltakin. Voi, kuinka ikävä mulla onkaan ollu keikkailua. 


tiistai 21. lokakuuta 2014

Keikkamuussin kirjoittajat esittäytyy: Sofia

Mä oon siis Sofia ja vähän niinku uus kasvo tässä blogissa, vaikka mun naama on saattanu muutamassa kuvassa ehkä aikasemmin vilahtaa joskus. Oon 19- vuotias ja valmistun lukiosta joulukuun 5. päivä. Asun Tampereella viel äitini, isäpuolen ja kahen velipuolen kanssa, mutta muutto Turkuun yhdessä poikaystävän kanssa odottaa, jos vaan saan paikan koulusta mihin aion hakea. Haluaisin siis ammattikorkeakouluun kulttuurituotannon koulutusohjelmaan. 


Hiphop musiikki on jo pitkään ollu mulle itelleni tosi tärkeetä, ja se musiikkityyli mitä eniten kuuntelen. Ensimmäisiä artisteja, joita kuuntelin oli muistaakseni Pikku g, Eminem ja 50 cent, vaikka en englantia kunnolla tossa vaiheessa vielä osannutkaan. Myöhemmin aloin kuuntelemaan myös Cheekkiä, Herrasmiesliigaa ja Fintelligenssiä. Yks lempilevyistä oli Suomihiphoppia vol. 5. Pikku g oli mulle se ensimmäinen idoli ja myös ensimmäinen artisti kenen keikalla oon koskaan käynyt. Pikku g:n ensimmäisen levyn aikaan kävin toista luokkaa ja meidän opettajat päätti tehdä hyvän aprillipilan. Meille kerrottiin, että Pikku g on tulossa meidän kouluun esiintymään ja siirryttiin sitten luokittain saliin istumaan. Voi sitä jännitystä, kun musiikki alko soimaan ja verhoja alettiin vetää sivuun. Ja voi sitä pettymystä, kun verhojen takaa paljastuu vaan iso lappu jossa on pieni g-kirjain. Näin jälkeenpäinhän tää vaan naurattaa, mutta sillon ei ihan niin hirveesti naurattanu. Pääsin mä sitten vähän myöhemmin ihan oikeestikin Pikku g:n keikalle, kun äiti mut sinne vei. 


Nykyään lempiartisteihin kuuluu mm. Mikael Gabriel, Robin, JVG, Justin Bieber, Austin Mahone, Eminem, Cheek, Brädi ja Redrama. Ehdoton ykkönen on kuitenkin Janne Ordén. Lähinnä käyn vaan Jannen keikoilla, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. 


Keikkailu alko mulla vuonna 2011, kun Tampereella hiihtolomalla järjestettävässä Chill House tapahtumassa oli esiintymässä Kymppilinja. Jotenkin se keikka ja ne biisit vei mun sydämen. Halusin vaan päästä uudestaan Kymppilinjan keikalle, ja 7 keikalla ehdin käydä ennenku Kymppilinja sitten hajos. Siitä mulle luonnollinen jatkumo oli alkaa seuraan Jannen uraa ja kiertää Jannen keikkoja ja sillä tiellä mä edelleen oon. 

Jos haluatte tietää jotain lisää niin kyselkää ihmeessä!




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Keikkamuussin kirjoittajat esittäytyy: Susse

Moi. Mä oon Susse ja oon jonkun verran päälle 20v. Oon kova unelmoimaan ja tekemään kaikkeni sen eteen, et elän unelmiani. Tällä hetkellä oon Englannissa, vaikken ikinä uskonu tän olevan mahollista (jostain syyst sanon kaikist toteutuneist haaveistani noin...). Ja noh. Oon vaan Susse. 


Tykkään keikkakuvauksest. Paljon. Ja pian saan entist paremman kameran, joten innostustasoni on erittäin korkealla. Salaa haaveilen, et saan valokuvauksest (ja nimenomaan keikkakuvauksest) ammatin, toinen vaihtoehto on tapahtumateknikko mut... sen suhteen asiat ei oo edenny minnekään. Eli tulevaisuus on aikalail viel auki, välil stressaa, mut toisaalt mun on hyvä näin. Kuhan teen jotain mist nautin. 

Oon kasvanu suomalaisen hiphopmusiikin parissa, vaikkakin ala-asteen alussa viel raikas Smurffit, TikTak ja Britney Spears pitkin huushollii. Jossain vaihees kuvaan astu PikkuG, sitä kaut 5th element, Fintelligens, Paleface, Cheek ja Kapasiteettiyksikkö. Jos mun muistinystyrät toimii vielä oikein, niin joskus 2004 paikkeilla innostuin enemmän. Muistan kuunnelleeni 2006 käsityön tunnil KY:n erobiisii. Ja sille tielle on jääty, vaikkakin tykkään hirveen monenlaisest musiikist. Tän hetken lemppareit on mm. OneRepublic, Ed Sheeran, Ella Eyre, Macklemore, One Direction (varsinki uus musa, oh geez!), jos jätetään noi suomihoppilaiset pois laskuistaJa okei, nää vaihtelee päivittäin. Paremmin pysyy peräs ku tsekkaa mun kirjottamat musasuositukset, jotka neki löytyy täält blogist. 



Sinä aikana ku viivyn Englannis, mult ei valitettavast tuu keikkapostauksii suomalaisist artisteist, mut esimerkiks OneRepublicii oon menos reilu viikon pääst kattomaan, joten kannattaa pysyy kuulol. Tuun varmaan hehkuttamaan sitä kaikkial, oon nyt jo niin innoissani etten meinaa saada iltasin unta. 
Lisäks, mikäli hyvin käy, on ainaki keikkakuvii luvas. Mut se jää nähtäväks, ku kaikki on viel ihan vaihees.


En tiiä kuinka kattava tietopaketti tää on, tai et jäiks jotain tärkeetä mainitsemat, eli kysyä saa jos on kysyttävää!
Entä, minkälaisia tyyppejä meiän blogiin on eksyny? Ois jees lukee teistä jotain, kertokaa vaikka lemppariartistinne, -biisinne, -ruokanne, -instagramseurattavanne, -kirjanne, tai mitä mieleen tulee!

TSAU.



perjantai 3. lokakuuta 2014

Keikkamuussin musasuositukset: 8




Throwback

Halusin tehä tälläsen vanhojen aikojen fiilistely postauksen jossa pääosassa on siis vaan musa. Suosittelen kuuntelemaan nää kertaalleen läpi vaikka olisikin tuttuja biisejä, tulee hyvii muistoja ja kiva fiilistellä. Jos ei oo tuttuja niin tsekkaa sitä suuremmalla syyllä. Klassikkoi!


 


Oishan näitä vaikka kuinka paljon mut jos mennään näillä tällä erää. Heitelkää kommentteja ja mielipiteitä ihmeessä. Ja jos teitä kiinnostaa joskus fiilistellä uudestaan mun kanssa ni voin tehä tälläsen joskus uudestaanki eri biiseistä :)